Keskeiset kohdat

Maailma toimii oikein, mutta me ihmiset emme. Ajattelussamme on systeemivika, jonka voi korjata. Maailma on yhtenäistä liikettä, erillisyys on ajattelun luoma harha. Tärkein tehtävämme on vapauttaa mielemme ajattelun ylivallasta suoran näkemisen avulla.

Elämä on ihme. Jos sitä ei sellaisena hahmota, sitä ei näe oikein. Vika ei silloin ole maailmassa, vaan mielessä, joka elää omien kuviensa vankina.

Ihme on jotain, mitä ei voi selittää sanoilla. Ihmeitä voi nähdä ja tehdä, mutta ihminen voi myös kokea olevansa osa elämän ihmettä. Ihme kytkee meidät todellisuuteen, jonne egolla ei ole asiaa. Virittymällä ihmeiden taajuudelle elämä on suoraa, tässä ja nyt. Ihmeet ovat elämän tarkoitus.

Elämä suorana on elämistä tosiasioiden kanssa: se on ihmeen näkemistä maailmassa, toisissa – ja itsessä. Egomme estää elämän suorana, koska se elää käsitteiden ja mielikuvien maailmassa, itseluomassaan todellisuudessa.

Suora näkeminen on maailman kokemista ilman egoa. Se on kytkeytymistä elämän ihmeeseen ilman välikäsiä ja ajattelun vääristelyä. Kun itse luomamme raja minän ja maailman välillä katoaa, me olemme maailma. 

Ego on ajattelun luomus ja se esittää oman version kokemastaan. Se elää omassa kuplassaan, kuvitelmiensa kopissa ja eristää ihmiset toisistaan. Ego luulee olevansa ajattelun isäntä, mutta renki se on. Ego estää meitä huomaamasta, että elämme ihmeiden keskellä. Kun ego ottaa vallan, yhteytemme elämän ihmeeseen katkeaa. Jos heittäytyy elämän syleilyyn, ego kutistuu ja aika menettää merkityksensä. 

Mieli kytkee meidät maailmaan, mutta se myös erottaa meidät siitä, koska mieltämme hallitsee ajattelu, joka pirstoo maailman mielivaltaisesti osiin. Mieli luo ongelmamme, mutta se voisi myös ratkaista ne toimimalla oikein. Mieli on prosessi, sitä ei voi paikallistaa. Sillä on kolme perustehtävää, joissa se onnistuu vain osittain. Ajattelu saa mielen menemään "epävireeseen".

Ajattelu on ehdollinen refleksi, joka osallistuu tekemiimme havaintoihin ja niiden merkityksen määrittämiseen automaattisesti. Ajattelu tulkitsee ja luo maailmaa. Se tekee maailmasta yksinkertaisen mallin, ja tämä malli estää meitä havaitsemasta maailmaa sellaisena kuin se oikeasti on: loputonta liikettä ilman rajoja. Ajattelu kutistaa ja vääristää maailman. Se ei ole pelastava sankari, vaan huiputtava konna. Ajattelulla on paikkansa, mutta luo psykologisella alueella toimiessaan kaaoksen. Ajattelu tuottaa paljon sellaista, mitä me emme halua. Kuvittelemme luovamme ajattelua, mutta itse asiassa ajattelu luo meidät. Suorassa yhteydessä maailmaan ajattelulla on mitätön rooli. Tämä paljastuisi, jos meillä olisi ajatusaisti. Se paljastaisi, että ajatus vain esittää kohdettaan.

Aika on ajatus, kuvitelma. Ilman ajattelua ei ole aikaa. Kun aikana ilmenevä ajatus päättyy, kaikki tapahtuu tässä hetkessä, joka on ajaton. Mennyt on muisto, tuleva vain kuvittelua, elämää on se, mitä todella tapahtuu ajan ja ajattelun tuolla puolen. Kun aikaa ei ole, elämä on suoraa. 

Teemahakemisto

Aika 
Aika on kuvitelma; ilman ajattelua ei ole aikaa. 
Ajan kokeminen on subjektiivista. 
On olemassa kahdenlaista aikaa: kronologista ja psykologista.
Ajan päättyminen merkitsee ajan käsitteen hylkäämistä.
Ajan maailmassa ego meille kaikki kaikessa.
Tajunnan toiminnan perusteellisessa muuttamisessa aika ei meitä auta.
Psykologinen aika on ihmisen vihollinen, koska se luo tunteen minästä.
Kun aikana ilmenevä sisäinen liike lakkaa, kaikki aika on nyt.
Ollaksemme vapaita, meidän on oltava oman aikamme haltijoita.
Aika on idea; nykyhetkessä ei ole aikaa. 
Tulevaisuus on tajunnassa; se ilmenee tavassamme elää.
Useimpia ongelmiamme aika ei poista, koska pidämme niitä yllä ajattelulla.

Ajattelu
Ajattelu kutistaa maailman.
Ajattelu on laitettava paikalle, jolle se kuuluu.
Elämme ajatusten unessa, kuvitelmiemme maailmassa.
Ketään meistä ei ole naulittu elämään typerien ajatusten orjana.
Ajattelu ei ole pelastava sankari, vaan huiputtava konna.
Ajattelu vääristää kaiken oman mukavuutensa vuoksi, haluamalla nautintoa.
Ajattelu estää meitä näkemästä maailman oikein.
Astuessaan ajattelun tuolle puolen mieli kohtaa vapauden ja rakkauden
Ajatuksella on paikkansa, mutta psykologisella alueella se luo kaaoksen.
Ajattelu saa mielen menemään epävireeseen.
Ajattelussamme on systeemivika, joka estää meitä olemasta ehjiä.
Ajattelu on systeemi, joka sisältää tunteet, tuntemukset, kehon tilan ja jaetut ajatukset.
Ajattelu tekee meistä meidät, koska koemme olevamme sitä, mitä kuvittelemme.
Ajattelu on aineellinen prosessi, jota voi tarkkailla ja mitata.
Ajattelu on ehdollinen refleksi, joka osallistuu havaintoihin ja määrittää merkityksen. 
Ajatukset ja tunteet toimivat yhdessä ja vaikuttavat toisiinsa.
Ajatukset ovat kollektiivisia ja liikkuvat ihmisten välillä muodostaen systeemin.
Ajattelu abstrahoi ja yksinkertaistaa todellisuuden, koska se ei näe kokonaisuutta.
Ajatukset eivät vain heijasta todellisuutta, vaan myös luovat sitä.
Emme tunnista ajattelun potentiaalia; ajattelu voi olla koherenttia.
Ajattelu tuottaa paljon sellaista, mitä ei ole tilattu ja mitä emme halua. 
Me emme luo ajatuksia, vaan ajatukset luovat meidät.
Kun lakkaamme ajattelemasta jotakin asiaa, ajatus ei katoa vaan jää muistiin.
Emme tajua, mitä kätketyt motiivit meille tekevät.
Harva pystyy arvioimaan omia vakaumuksiaan oikein.
Ajattelulle on ominaista taistella omia luomuksiaan vastaan.
Oleellista on, ovatko refleksit koherentteja eli tuottavatko ne halutun tuloksen.
Ajatukset vain esittävät kohdettaan.
Käsityksemme vaikuttaa tekemäämme havaintoon.
Ajattelu ei suostu olemaan tuppisuinen todistaja, vaan muovaa maailmaa kuvakseen.
Tarvitsemme ajatusaistin nähdäksemme sisäisen prosessimme sellaisena kuin se on.
Emme ole tietoisia ajatuksistamme, koska ajatusaistimme ei toimi.
Ajattelu ei ratkaise ongelmiamme, vaan se on ihmisen epäjärjestyksen aiheuttaja.              Muisti aiheuttaa aivoissa virhetilan, jonka takia ne eivät reagoi tuoreesti.
Suorassa yhteydessä maailmaan ajattelulla on mitätön rooli.
Jos haluaa keventää henkistä kuormaansa, pitää kaivaa ajatukset esiin katsottavaksi.
Enemmistö vastustaa asioita, jotka tapahtuvat joka tapauksessa.
Ajatuksilla on etumerkki.

Ego
Meidän on korjattava kaksi virhettä egosysteemissämme.
Elämäksi kutsumamme jakso on egon loputonta säätämistä.
Siihen mitä tapahtuu, voi reagoida egolla tai ilman. 
Ego on ajattelun luomus ja esittää oman version kokemastaan.
Minuus on ajattelumme virittämä ansa.
Ego elää kuvitelmiensa kopissa.
Ego eristää ihmiset toisistaan.
Ego haluaa enemmän kuin tarvitsee.
Ego luo käsitteet ja elää niiden pauloissa, omassa kuplassaan.
Ego on kuin terroristi, joka ottaa oikeuden toimia niin kuin parhaaksi näkee.
Ego on tärkein työkalumme elämän ymmärtämisessä.
Ego estää meitä huomaamasta, että elämme ihmeiden keskellä.
Kun heittäytyy elämän syleilyyn, ego kutistuu ja aika menettää merkityksensä.
Jos egolle ei anna liikaa valtaa, sen voi "ohittaa". 
Kun ego ottaa vallan, yhteytemme elämän ihmeeseen katkeaa.
Kun ego pysyy aisoissa, elämä on suoraa.
Emme halua vapautua, koska koko elämämme kietoutuu egon ympärille.
Kuvittelemme egon olevan ajattelun isäntä, mutta ego on ajattelun renki.
Kun ottaa vallan, yhteys elämän ihmeeseen katkeaa.
Egoismi on aikamme levinnein aate ja se on nyhdettävä juurineen.
Mielen tehdasasetuksissa on ajattelua, mutta ei egoa.
Elämä ei ole egonrakennusta, vaan toisille tekemistä.
Ihminen on luomakunnan ainoa minäkäs.
Itsekkyys on näköharha, mielen vamma.
Omakuva on vain kutistettu käsitys siitä mitä oikeasti olemme.

Elämä
Elämä on ihme, ja jos sitä ei sellaisena hahmota, sitä ei näe oikein.
Elämän tarkoitus on elää ihmeessä, nähdä ja tehdä ihmeitä.
Elämme kahdessa eri maailmassa: mielen luomassa ja todellisessa.
Elämämme on hamaan loppuun asti kesken.
Elämä ei ole nollasummapeli: mitä enemmän antaa, sitä enemmän saa.
Kaikki kuvaukset elämästä ovat latteita.
Elämä ei ole toivekonsertti, jossa saa mitä tilaa. 
Elämä ei ole unelma. Se ei ole mielipide, elämä on totta.  
On kaksi tapaa elää: egon kanssa tai ilman sitä.
Älä tuhlaa elämääsi jättämällä käyttämättä vapauden mahdollisuuden.
Elämä on kuolemista kaikelle tunnetulle ja tuntemattoman kukoistusta.
Elämän kauneus on ympärillämme koko ajan, näkeepä sen tai ei näe.
Elämä ei ole egotrippi oman navan ympärillä.
Elämä on suora lähetys, vaikka nauhoitamme sitä ja katselemme uusintoina.
Elämä ei ole mielipide.
Elämä ei ole tauti, jota sairastamme, vaan ihme, jossa riittää ihmettelemistä.
Suorana on paras tapa elää: ilman minää ihmeiden keskellä.
Elä niin kuin oikein on ja ole tietoinen siitä, mitä todella tapahtuu.
Elämää voi tuhlata, mutta ei säästää.
Elämä on tekemistä, jolla on tarkoitus.
Arki muuttuu apeasta upeaksi, kun muuttaa ajatuksiaan.
Elämä on iso, mutta siitä saa pientä pelkäämällä ja väistelemällä vastuutaan.
Elämä on yhdessä tekemistä, yhteyksien luomista ja ylläpitämistä.
Elämää ei voi juosta pakoon mihinkään.
Vapautuessaan kitumista aiheuttavista kiinnikkeistä ihmiset alkavat kukoistaa.
Elämän kuuluu välillä häikäistä.
Kun mieli on hiljaa, elämä kuuluu.
Elämme runsauden keskellä patologisessa puutteessa, riittämättömyyden tunne rinnassa.
Elämä on kaiken aikaa kaikkialla, ilmenee jokaisessa liikkeessä, äänessä ja eleessä.
Elämä on kietoutumista elämän ihmeeseen.
Elämä on loputonta egon ja systeemien säätämistä sopivalle tasolle.
Alistuminen toisten tahtoon on takuuvarma tapa hukata oma elämänsä.
Elämä on kytkeytymistä maailmaan, joka on ääretön.
Jokainen ihminen haluaa onnistua ja viihtyä elämässään ja työssään.
Ihmisenä oleminen ei ole kilpailu, jossa joko voittaa tai häviää.

Ihme
Elämän tarkoitus on elää ihmeessä, nähdä ja tehdä niitä.
Elämme ihmeiden keskellä, suoranaisessa ihmemaassa. 
Jos ihmeitä ei näe, vika ei ole maailmassa, vaan mielessä.
Egomme estää ihmeiden näkemisen.
Jos ihmeitä ei tee, ei käytä omia kykyjään oikein.
Virity ihmeiden taajuudelle tarkistamalla ja oikaisemalla oletuksesi elämästä.
Altistu elämän ihmeelle, energialle, jota ei voi kahlita. 
Jokaisen pitää itse nähdä, tehdä ja olla oma ihmeensä.
Jokaisella ihmisellä on kyky tehdä ihmeitä, jotain sellaista, mitä pidetään mahdottomana.
Hienointa on kokea olevansa osa elämän ihmettä.
Mysteerimanifesti lähtee siitä, että kaikkea ei voi sanoilla selittää.
Ihminen ehtii elämänsä aikana kohdata jopa miljoona ihmettä.
Jokainen ihminen tahtoo kokea ja tarvitsee ihmeitä.
Elämässä on optio, jonka käyttäminen johtaa elämään ihmeiden keskellä.
Kukka on maailman suurin ihme ja sinä itse maailman suurin mysteeri.
Mysteerin kohtaa, kun vapautuu egon rakenteesta.
Kun avaa mielensä elämän ihmeille, niitä alkaa nähdä ja tehdä.
Johtajuus ei ole asema, se on ihmeiden luomista.
Kymmenen viikon Ihmekuuri  
On ihmisiä, jotka haluavat venyä sellaiseen, mitä monet pitävät mahdottomana.
Tarkoitan ihmeellä asiaa, joka ei etukäteen tunnu mahdolliselta, mutta joka silti toteutuu.
Kaiken aikaa on tarjolla tuhat tapaa kohota, nähdä ja tehdä ihmeitä arkensa keskellä

Mieli
Maailma toimii oikein, mutta ihmisen mieli ei.
Mieli luo kaikki ongelmamme, mutta se voisi myös ratkaista ne toimimalla oikein.
Mielemme asetuksissa on virhe, jonka takia tuotamme sellaista, mitä emme halua. 
Mieli luo meidät antamalla havainnoillemme merkityksen.
Mieli on meidän todellisuutemme!
Mielellä on kolme perustehtävää ja se onnistuu niissä vain osittain.
Mieltä hallitsee ajattelu, joka pilkkoo maailman omavaltaisesti osiin.
Meillä on välineet ratkaista maailman kriisi, mutta emme käytä niitä.
Tarvitsemme uuden kartan mielestä.
Päivittämällä päämme kytkeydymme elämän ihmeisiin.
Mieli on linkkimme todellisuuteen, suora tai kiero.
Vaikka maailma olisi miten sekaisin, oman mielemme ei tarvitse olla.
Mieli on yksi ja yhtä, erottamaton osa maailmaa.
Mieli on virtaava prosessi, ei staattinen möykky tai esine avaruudessa.
Mieli yhdistää meidät maailmaan, mutta myös erottaa meidät siitä.
Mielen perusjärjestys on implisiittinen, piilossa. Sitä ei voi nähdä.
Mielemme on ohjelmoitu elämään ristiriidassa.
Suurin osa mielen sisällöstä ei ilmene mitenkään, vaan on potentiaalisesti aktiivista.
Tehtävämme on vapauttaa mieli ajattelun tyranniasta. 
Mielen vapautumisen tiellä on kaksi estettä: ajattelu ja ajan käsite.
Itse on mielessämme myllertävien viiden ottelun juurisyy.
Kaikki mielen viisi ottelua päättyvät, kun ego siirtyy käsitteiden maailmasta faktoihin.
Mieli voi muuttua joko hitaasti ajassa tai heti.
Itsensä kehittäminen perustuu oletukseen, että on olemassa ego, joka elää ajassa.
Mieli muuttuu itsestään, kun se kytkeytyy maailmaan.
Mielen ohjelman sisällöt erottavat meidät, tekevät meidät yksilöiksi.
Jos pystyy pidättäytymään reaktiosta kolmen sekunnin ajan, ego ei toimi.
Seesteinen mieli täyttyy ilolla.
Suora tietoisuus on kahdeksas tapa kokea.
Sana on nappi, joka voi avata ovia ymmärrykseen.
Ollakseen ehjä ihmisen on otettava kaksi askelta eroon yksilöllisyydestä.
Ihminen voi muuttua ilman muottia seuraamalla mielensä liikkeitä reaaliajassa.
Ajatusaistin avulla voisimme tunnistaa ajatuksen ja korjata sen tarvittaessa heti.
Mielen kapasiteetin saa käyttöönsä kukistamalla mielen kaksi mörköä.
Mielen mysteerin ratkaisemisessa ajatus on avuton, se estää ymmärryksen.
Näkemällä tosiasiat mieli näkee ilman minää.
Mielemme tekemä malli maailmasta on mieletön.
Minä torppaa meiltä pääsyn mielen tuolle puolen.
Ihminen kohoaa kokiessaan jotain huikean hienoa.
Mielen mallimme estävät näkemästä ja tekemästä sitä, mikä olisi hyväksi meille ja muille.
Mieli toimii kahdella tasolla: ajassa ja suorana.
Mielen mysteerin voi ratkaista, mutta ei ajattelemalla.
Mielen viiden kisan voittaminen edellyttää sisäisen ja ulkoisen näkemistä yhtenä.
Mielikuvien maailmassa ei voi olla rauhaa eikä rakkautta.
Mielen myrkyt kovertavat ihmisen, nakertavat elämänilon ja estävät aidon yhteistyön.
Meillä on kolmet aivot: yhdet päässä, yhdet sydämessä ja yhdet vatsan alueella.
Kielteisyys on tärkeää, älä ole positiivinen, koska se myrkyttää mielesi!
Pelivara on alue, joka on mahdottoman ja kielletyn välissä.
Mieli kutistaa jokaisen kohtaamisen määritellessään sen joksikin.
Järjestä pääsi tai pääset järjestäsi.
Jäärät ovat usein väärässä.
Jos kiitosta ei kaipaa, arvostusta tulee yli odotusten.
Mieli todellakin tekee maailmamme; se on maailmamme.
Ei ole viisasta kahlita itseään tai muita oletuksilla, jotka on joskus tosiksi todennut.

Oikein näkeminen
Oikein näkemisen on oltava ykkösasia elämänagendallamme.
Asiat voi nähdä ideoina/kuvina tai suoraan, sellaisina kuin ne ovat.  
Jokaisen on nähtävä itse itsensä, toisten silmillä näkee aina väärin.
Oikein näkeminen alkaa itsemme näkemisestä oikein. 
Jos ei näe elämää ihmeenä, sitä ei näe oikein.
Kun näkee oikein, näkeminen on tekemistä.
Suora näkeminen on maailman näkemistä ilman egoa. 
Suora näkeminen pysäyttää mielen ohjelman ja mieli alkaa toimia toisin.
Ihminen tarvitsee toista nähdäkseen itsensä.
On virhe nähdä maailma subjektien ja objektien vuorovaikutuksena.
Ihminen ei näe, mihin hän ei katso.
Systeemit ovat sokeita omille virheilleen, fiksu hoksaa enemmän.
Oikein näkeminen on maailman kohtaamista sellaisena kuin se oikeasti on.
Nähdäkseen totuuden mielen on oltava vapaa kaikesta.
Oikein näkeminen kohottaa mielen ja parantaa aivot.
Meillä on suoran havainnon harha, maailma ei ole sellainen kuin kuvittelemme.
Suora näkeminen tapahtuu nyt tai koskaan.
Oikein näkeminen saa ihmisen tilaan, jossa ego väistyy itseään suuremman tieltä.
Ego on rajallinen, se ei kykene näkemään maailmaa kokonaisena.
Onnen toteutumisen ehto on asioiden näkeminen oikein.
Oikein näkeminen edellyttää, että erottaa kuvitelmat ja tosiasiat. 
Kukaan ei näe itseään täysin oikein.
Itsekäs ihminen ei näe maailmaa oikein.
Aina jää jotakin huomaamatta.

Palvelu
Asiakas ei aina valita tyytymättömyyttään; usein hän huutaa hiljaa mielessään.
Palveluyrityksen vaihtoehdot ovat kiehtoa tai kuihtua.
Hyvä tarkoitus ei asiakkaalle riitä.
Tyytyväiset asiakkaat karkaavat.
Säväytä tai lopeta!
Viidakkorumpu toimii!
Asiakkaan kuuntelun kolme astetta ja estettä
Ei palvelua vaan palvontaa
Huono laatu loukkaa.
Tahdo kuulla mitä et tahdo kuulla
Valitus on märkivä haava.
Elämä on palvelemista.
Erotu kilpailijoista tai lopeta!

Tarkoitus
Elämän tarkoitus on elää ihmeessä.
Kaikella on tarkoitus ja se selviää ennemmin tai myöhemmin.
Elämä on tekemistä, jolla on tarkoitus.
Merkitys syntyy mielessä luonnostaan, sitä ei anneta.
Merkitys on tunne; sen tuntee tai ei tunne.
Merkitys on sementtiä, joka pitää kulttuurin kasassa.
Hukassa oleva kulkee kadonneen merkityksen kintereillä.
Tarvitsemme tuoreet prioriteetit.
Kun elämä on harmonista, emme haikaile merkityksen perään.
Maailman muuttamiseksi tarvitaan uusi agenda ja äkkiä!
Ihminen tarvitsee jonkin syyn nousta aamulla.
Arvot paljastuvat siitä, mitä teemme.
Onnistuminen on prosessi eikä päämäärä.
Tarkoituksen tarkoitus on yhdistää, sytyttää ja kohottaa ihmisiä.
Tarkoitusta ei voi työntää meihin, jokaisen on ihan itse sytytettävä sisäinen liekkinsä.

Tosiasiat
Elämä suorana on elämistä tosiasioiden kanssa: se on ihmeen näkemistä maailmassa, toisissa – ja itsessä.
Maailma toimii oikein, mutta me ihmiset emme, koska emme näe itseämme oikein.
Suuri osa ongelmistamme johtuu siitä, että oletuksemme maailmasta ovat väärät.
Maailman kokeminen objekteina ja subjekteina on tuhoisaa.
Totta on se, mitä maailmassa ihan oikeasti tapahtuu.
Maailmankaikkeus on jakamatonta liikettä, jonka ajattelu jakaa osiin.
Kaikki kytkeytyy kaikkeen ja siksi kaikki merkitsee.
Yhteiskunta on monimutkainen sekoitus faktaa ja fiktiota.
Näkemämme maailma on pääosin ajattelun luomus.
Maailman suhteen me olemme ongelma, koska loimme katastrofin yhdessä.
Mieltemme välillä on tiukempi kytkös kuin kehojemme.
Faktojen tunnustaminen vapauttaa mielen valheen kierteestä.
Maailma on yhtä, mutta me ihmiset emme ole.
Mieli on yhtä, ajattelu luo ja ylläpitää eroja ja rajoja.
Erillisyyden tunne on virhe, joka johtuu ajattelusta ja mielen ohjelmasta.
On maailma, jonne egoilla ei ole pääsyä.
Kokonaisuus ei koostu palasista, se on loputonta liikettä.
Kaikki on sisäisessä suhteessa, ilman toisia me olisimme erilaisia.
Todellisuus on aina samaa, ei koskaan ihan samaa.
Ilmimaailma on vain pikku ripaus valtavassa energiameressä.
Tyhjä tila kohteiden välissä on täynnä energiaa ja informaatiota.
Tyhjä tila välillämme ei erota, vaan yhdistää meidät. 
Kun fokus on faktoissa, ei etsi keinoja paeta ja pettää itseään.
Elämme kolmella tasolla: yksilöllisellä, kollektiivisella ja kosmisella.
Kosmoksessa kaikki on järjestyksessä, mutta tajunnassa ei.
Totuus ei löydy aivoista.
Anna tosiasioiden toimia ja paljastaa itsensä.
Kun luottaa faktoihin, ei tarvitse kuvitella mitään.
Tihrustamme maailmaa egomme läpi ja näin syntyvä kuva on pelkkä heijaste.
Todellisuus ei ole palkinto. Sen näkee kun valheellinen poistuu.
Kosmos on meditaatiossa.
Maailma kuuluu kaikille, kukaan ei voi sitä omistaa.
Tosiasioita ei huudeta korvaan.

Työ ja tekeminen
Työ tarvitsee tarkoituksen.
Liian monelle työ on pakkopaita, jonka joutuu viisi kertaa viikossa pukemaan päälleen.
Kaiken voi korjata, mutta ensin on tajuttava oma osuutensa ongelmien synnyssä.
Kaikki hyvä tehdään toisille.
On seitsemän syytä syttyä toimimaan hyvin.
Se nyt vaan on tyhmää mollata omaa työtään.
Työtä voi ja pitää tehdä hurmoksessa, hengästyttävän innostuneena.
Kun jokin on tehtävä, meillä on oikeus toimia oikein.
Kun jotain rakastaa, ei tarvitse muuta syytä tehdä sitä.
Älä koskaan sano, ettet pysty tekemään jotain, koska et tiedä, mihin pystyt venymään.
Hyvän työn anatomia lähtee siitä, että jokainen haluaa onnistua elämässään.
Hyvin tekeminen on itseisarvo, koska siitä syntyy hyvää kaikille.
Näkemällä oleellisen ja tekemällä mahdollisen ihminen rikkoo mielensä rajat.
Keinojen puutteesta elämää ei voi syyttää; niitä on tarjolla enemmän kuin ehtii tehdä.
Työn tarkoitus ei ole välttää virheitä, vaan saada asiakas haukkomaan henkeään.
Työllä on valta nostaa tai tuhota ihminen.
Kyllä työ tekijänsä nostaa.
Kuri on tapa rohkaista eikä keino rangaista.
Millainen on tekemisen lataus, sellainen on sen tulos!
Hitsaamisessa voi olla hohtoa!
Turha työ turhauttaa, systeemin on suojattava ihmisiä siltä.
Ihminen on tehty työtä tekemään ja kantamaan vastuuta tekemisistään.
Sinä päätät, miten hyvin työsi haluat tehdä.
Puolinopeudella voi saada tuplatehon, koska virheiden korjaaminen vie aikaa ja voimia.
Vallitseva tapa johtaa on tuhonnut ihmiset!
Vain kauas katsoen pääsee perille.
Työ ei ole tauti, josta pitää parantua. Se on puu, joka tuottaa hedelmiä.
Silloin kun työn näkee mahdollisuutena tehdä ihmeitä, sitä ei voi olla rakastamatta.
Työ voi olla kuin leikkiä ollessaan luovaa.
Hymyä ei saa pakolla.
Kukoistava työkulttuuri ei synny käskemällä.
Jos ihmeitä ei synny, jokin on tappanut ihmisten innostuksen tehdä niitä.
Raha on vain yksi seitsemästä syystä tehdä työtä.
Yhteinen tahto on liimaa, joka yhdistää ihmiset tekemään arjen ihmeitä.
Kaikki valta on ehdollista. 
Työ on tärkeää, mutta elämä on vielä tärkeämpää.
Työn paineet eivät jää työpaikalle, vaan kuljetamme ne kotiin ja puramme läheisiin. 
Jos ei mitään tee, mikään ei muutu.
Haaste tuo hurmoksen.
Et voi elää upeaa elämää, jos kidut työssäsi.
Työ on esittävää taidetta.

Yhdessä tekeminen
Elämä ei ole yksin puurtamista: kaikki hyvä tehdään yhdessä.
Lajimme on hengissä siksi, että olemme oppineet toimimaan yhdessä.
Kaikki edistys lähtee yhdestä ihmisestä, joka saa muut mukaansa.
Ei ole rajaa yksilön ja yhteisön välillä ei – tai se kulkee siinä, mihin sen vetää.
Ihmisiä on rohkaistava käyttämään aivojaan, kaikki päät on saatava käyttöön!
On kahdenlaisia ryhmiä: vahvoja ja tyhmiä.
Yhtenä toimiminen on yhdessä tekemisen ylevin muoto.
Tehdään yhdessä maailmasta ehjä!
Meillä on välineet tehdä maailmasta ehjä, mutta emme käytä niitä.
Elämä on yhdessä tekemistä, yhteyksien luomista ja ylläpitämistä.
Menestys alkaa sanasta me.
Kun minä hahmotetaan laajemmin, minästä kasvaa me.
Ilo valtaa kaikki silloin, kun ryhmä toimii ilman egoja.
Noste on yhdessä nousemista, sen ansiosta ihmiset saavat kykynsä käyttöön.
Nostetta saa nopeasti, hohtoa heti, ne ovat "käyttövalmiita".
Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikista pitää välittää.
Katse on siirrettävä korvien välistä nenien väliin eli minästä toisiin.
Toiminta paljastaa, ovatko ihmiset omalla vai samalla asialla?
Yhteisön rakentaminen alkaa siitä, kenet haluamme huoneeseen?
Joukossa ryhmyys tiivistyy ja ryhmän henki paljastuu vaikeuksissa.
Ryhmässä pitää olla turvallista olla eri mieltä.
Hyvä ei synny soolona. 
Yksin ei kukaan selviä.
Yhteen pelaamista on harjoiteltava.
Kun halutaan saada aikaan jotain MAHtavaa, pitää saada kaikki mukaan talkoisiin. 
Yhteistyössä kukaan ei saisi kokea olevansa "vain".