fi

24. Siksi

24. Siksi

Ihminen on tarkoitushakuinen olento. Haluamme kokea, että tekemisellämme on merkitystä ja arvoa.

Jäätyään formularadoilta koti-isäksi Hugoa hoitamaan Mika Häkkinen sai huomata, että vapaus ei tuo onnea. Kun päivistä puuttui tekeminen, sen täytti juhlinta ja velttoilu. Kunto rapistui, paino nousi, mutta painot eivät. Viina virtasi ja Marlboro maistui.

Elämäkerrassaan Häkkinen kertoo avoimesti, miten hänen elämästään katosi ilo. Se löytyi Afrikasta, jonne hän matkusti lääkärikaverinsa Aki Hintsan houkuttelemana. Lasten silmissä hän näki pilkettä, joka oli kadonnut niistä, joita hän katseli peilistä Monacossa, Ranskan-linnassaan tai Valkealan-villassaan.

Seura-lehden haastattelussa Häkkinen sanoi tuolla matkalla oivaltaneensa, että ihminen tarvitsee työtä, "sellaista mitä tykkää tehdä, mikä on mieluisaa ja pistää sut heräämään aamulla töihin".

Työn arvon tajuaa, kun se puuttuu elämästä. Ihminen tarvitsee jonkin syyn nousta aamulla ja tuntea itsensä tarpeelliseksi. Ei kenellekään riitä, että vie aamulla pojan päiväkerhoon ja jää odottamaan, että yökerho avaa ovensa.

Monille työ antaa tarkoituksen, mutta kun edessä on 26. kierros samalla radalla, saattaa alkaa jo odottaa ruutulippua. Työssä pitää jaksaa 42 vuotta. Se on maratonin mittainen matka, ja ennen maaliviivaa on otettava monta tuskan täyttämää askelta.

Kaikella tekemisellä on ääneen lausuttu tai hiljaa oletettu tarkoitus. Tarkoitus vastaa kahteen kysymykseen: miksi jotakin tehdään ja mitä tekeminen merkitsee. Jos oman tarkoituksensa määrittelee kapeaksi, kutistaa itsensä.

Elämä on kytkeytymistä maailmaan, joka on ääretön. Ego on irtautumista tuosta loputtomasta virrasta ja siksi se on luopumista rakkaudesta.

The End

Kaikki tiesivät kesällä 1969, että Beatlesien tarina oli tiensä päässä. Yhdessä tekemisen ilo oli muuttunut avoimeksi riitelyksi, kuten elokuvassa Let it be käy ilmi. Maaginen yhteys oli kadonnut. Upean uran ei haluttu päättyvän näin, vaan vielä kerran Fab Four kokoontui studioon ja teki upean levyn, Abbey Roadin.

Levyllä on John Lennonin sävellys Because, yksi kauneimmista beatle-lauluista. Kolmannessa säkeistössä John laulaa liikuttuvansa kyyneliin, koska taivas on niin sininen. Pätkän voi tulkita monella tavalla. Minusta ajatus on mykistävä. Se muistuttaa, että hyvää on tarjolla kaikille, jotka katsovat.

Olin kuullut kappaleen kymmeniä kertoja, mutta vasta vuonna 2006 Love-kokoelmalla julkaistu versio sai minut ajattelemaan sanoja ja niiden merkitystä. Osasyy oli, että tässä versiossa oli poistettu tausta ja jäljellä oli pelkkä lauluosuus, jossa sävelmän yksinkertainen kauneus pääsee oikeuksiinsa.

Abbey Roadin viimeisessä kappaleessa sivutaan toista tässä kirjassa sivuttua teemaa. The End on Paul McCartneyn kynästä, ja siinä on vain yksi säe: "The love you take equals to the love you make."

Niinpä. Elämä ei ole nollasummapeli, vaan näkemisen ja tekemisen tulosta. Jos rakkautta saa saman määrän kuin sitä tuottaa, kannattaa keskittyä jälkimmäiseen, koska siihen voi vaikuttaa.