fi

14. Mikä ihmeen mestariminä?

14. Mikä ihmeen mestariminä?

Kirjan Jokaisella on Juttunsa neljännessä osassa opetellaan Tom Petersin opastuksella muuttamaan arkinen tehtävä VAU-hankkeeksi. Kirjassaan Reinventing Work Peters päivittelee, miksi ihmiset suostuvat vuodesta toiseen tekemään työtä, joka ei haasta heitä tekemään sitä, mitä he tahtovat ja mihin he pystyvät.

Uuden työajattelun perusyksikkö ei ole yritys vaan yksilö, ja yksilön työn perusta ovat projektit, hankkeet, joissa henkilö on mukana. Peters lähtee siitä, että jokaisen (tylsän) hankkeen voi muuttaa veret kiehauttavaksi VAU-hankkeeksi. Pitää ajatella enemmän ja touhottaa vähemmän.

"Älä tee mitään, millä ei ole merkitystä", Peters jyrisee.

Työssä kuin työssä yhä suurempi osa on aivotyötä. Ja aina kun käyttää aivoja, mukana on paljon tunnetta, henkistä latausta.

Työihanteemme on ollut suhtautua omaan työhön viileästi, tunteettomasti. Jos närkästystä tai innostusta ei näytetä, ihminen oppii ja tottuu tähän, mutta eivät tunteet silti kuole. Tukahdutetut tunteet kutistavat ihmisen pienemmäksi kuin hän on, mutta usein hän ei itse tajua kutistumistaan. Tunteitaan pihtaavasta tulee patoutunut, korrekti, säyseä ja kesy lammas.

Kun työ on aivotyötä, työn tulokset riippuvat siitä, kuinka vireänä ihminen pystyy työssään pysymään. Palveluammateissa työtä ei voi tehdä innostuneena, jos työntekijän ei sallita olla oma itsensä. Ja kaikki me olemme palveluammatissa, tajuammepa sitä tai emme.

Tom Peters näkee perinteisen ja uuden työasenteen eroavan dramaattisesti toisistaan nimenomaan henkisen latautumisen suhteen. Toisessa työtä tehdään otsa kurtussa ja toisessa ilo pinnassa.

Vanha asenne työhön                            Uusi asenne työhön

Työ on puurtamista päivästä toiseen.     Työ on esittävää taidetta.

Teen  mitä toimenkuvassa määrätään.    Luon ikimuistoisia asioita.

Ajoissa valmiina, budjetin raameissa.      Intohimoa, luovaa hulluutta!

Syntyy byrokraattista saastetta.               Syntyy "nimmarikamaa".

Kasvotonta, riskitöntä, väritöntä.              Luonnetta, seikkailua, kasvukokemus.

Yllätyksetöntä, ennakoitavissa.                Hyppy tuntemattomaan.

Uuvuttaa tekijänsä.                                    Muuttaa tekijänsä maailman.

Unohtuu nopeasti, onneksi.                      Ikimuistoisia hetkiä.

Ei ala mistään eikä pääty mihinkään.        Alkaa ja päättyy, sykkii ja soi.

Vältä jos voit.                                              Tärähtää, käy päälle.

Hierarkia hallitsee, asema näkyy.              Kyvyt loistavat kirkkaina.

Varon keikuttamasta venettä.                    En suostu elämään "kusi sukassa".

Muistioissa on kaikki oleellinen.                Elämä syleilee intohimoisesti.

Teen työni.                                                   Elän asiakkailleni.

Omakuva uusiksi

Joo joo, työstä pitää innostua, mutta miten voi innostua aidosti tylsästä?

Ensin pitää tunnistaa ja poistaa lannistavat miinat mielestä ja sitten etsiä innostavia asioita ja tehdä niitä. Meille on opetettu, että intoa löytyy, kun porkkana on tarpeeksi posketon. Meille on myös opetettu, että itsensä ja toisten voittaminen on innostavaa.

Tarjoan toista tietä. Kun on tehnyt itselleen selväksi tekemisensä tarkoituksen, ei tarvitse porkkanoita eikä piiskaa. Ei tarvitse kilpailla kenenkään kanssa, ei voittaa tai aina onnistua. Sisäistetty tekeminen on itsessään palkitsevaa.

Esa Saarinen käytti vähän aikaa käsitettä "mestariminä", mutta luopui siitä. Käsitteen voi ymmärtää väärinkin. Minusta sana ei tarkoita itseriittoista pätevyyden pönkittämistä, vaan omien taipumusten ja vahvuuksien tiedostamista ja käyttämistä. Se rohkaisee tekemään sitä, mitä rakastaa ja osaa tehdä.

Meillä on käsitys itsestämme. Yritäpä muotoilla omakuvasi hiukan uudelta pohjalta vastaamalla seitsemään kysymykseen.

1. Miten minut tunnetaan nyt (maineesi, mitä arvelet sinusta puhuttavan)?

2. Mikä on minulle erityisen tärkeää (omat arvosi, mihin uskot, mihin et)?

3. Mitä haluan hallita erityisesti (taitoja, joita tarvitset)?

4. Mitä minun pitää oppia (taitoja, joita et vielä osaa)?

5. Mistä saan voimia (latauskeinot, asioita jotka sinut sytyttää)?

6. Mitä yritän välttää (voimanviejiä, asioita jotka sinut sammuttaa)?

7. Millainen on mestariminäni (hahmotelma itsestäsi sellaisena kuin tahdot olla)?

Mestariminän mietiskely ei tarkoita vision tekemistä siitä, millainen sinusta pitäisi vuosien päästä tulla, vaan sen maistelemista, millainen haluat juuri nyt ja tästä eteenpäin olla. Eilinen meni jo, huomista ei vielä ole, elämäsi on nyt. Oletko paikalla vai odotteletko apujoukkoja?

Kun määrittelet, mitä olet, varo naulaamasta itseäsi kiinni omiin käsityksiisi, kutistamasta itseäsi omilla uskomuksillasi. Me olemme enemmän kuin isotkaan sanamme meistä pystyvät ilmaisemaan.

Nykysuomen sanakirjan mukaan mestari tarkoittaa tehtävänsä suvereenisti hallitsevaa henkilöä. Helposti ajattelemme, että pätevyys täytyy jotenkin todistaa.

Entä jos mestaruuden ajattelisi asennoitumisena, tapana suhtautua tekemiseen? Oleellista osaamisessa on kyky soveltaa taitoja kulloiseenkin tilanteeseen. Pitää siis oppia kaiken aikaa. Henkinen velttous on mestarille vieras käsite. Mestari ei lyö läskiksi. Hän ei koskaan vähättele tekemisensä arvoa.

Kaikissa töissä onnistuminen riippuu yhä enemmän mielen hallinnasta. Joka ei hallitse mieltään, ei hallitse työtään.

Sinkoilu seis!

On kaksi tapaa lähestyä sinkoilevaa mieltä. Ensimmäinen tapa on yrittää rauhoittaa sitä keskittymällä sellaiseen, joka vie huomion pois sinkoilusta. Toinen tapa on vain seurata sinkoilua, ei rauhoitella eikä rajoittaa sitä mitenkään.

Ensimmäisellä tavalla mieli hetkeksi rauhoittuu, mutta kohta sinkoilu jatkuu. Jälkimmäinen tapa purkaa mielestä paineita. Sinkoilu päättyy luonnollisesti, kun mieli on sanottavansa sanonut ja tullut kuulluksi.

Ollessaan hermostunut voi yrittää rauhoittaa itseään monin keinoin. Jos sen sijaan vain seuraa hermoiluaan kaikessa rauhassa, yrittämättä tehdä sille mitään, rauhoittuu nopeasti, tai ainakin alkaa sietää ja ehkä ymmärtääkin, miksi on hermostunut. Pahinta on, että hermostuu lisää.

Mielellä on aina syy siihen, miten se toimii. Jos yrittää kovakouraisesti ohjailla mieltään, syy ei selviä, koska emme anna sen paljastua. Syyn selviäminen auttaa meitä poistamaan sen.

Mielen ymmärtäminen edellyttää kykyä tarkkailla mielen liikkeitä sellaisina kuin ne tulevat. Tämä on vaikeaa, koska olemme niin tottuneet ottamaan kantaa puolesta ja vastaan: tämä on oikein, tuo väärin, näin ei saa tehdä, noin ei saa sanoa.

On vaikea oppia mitään uutta niin kauan kun olettaa jo osaavansa. Uuden oppimisessa tunnetusti vaikeinta on luopua aikaisemmin opitusta. Luovuus on luopumista vanhasta, jotta uusi pääsee tilalle.

Mestari haluaa aina oppia, olla utelias kaikelle uudelle, altistua kyseenalaistamaan kaiken aikaisemmin opitun. Todellisille mestareille tämä ei ole vaikeata, sillä he ovat usein lähes tuskallisen tietoisia työnsä virheistä ja puutteista. Mestari ei kuitenkaan lannistu siitä, mitä ei osaa. Osaamattomuus on osa hänen käyttövoimaansa, inspiraation lähde.

Voi kuinka ihania virheitä!

Oppiminen edellyttää rohkeutta tehdä virheitä. Oikein tekemistä voi oppia tekemällä asiat väärin. Oikopolku löytyy (jos löytyy), kun on kolunnut vikaan vievät polut.

Monia meistä on opetettu pelkäämään ja välttelemään virheitä, koska vanhempiemme, opettajiemme, esimiestemme ja työystäviemme hyvää tarkoittavat huomautukset virheistämme ovat tuntuneet epäluottamuksen osoituksilta persoonaamme ja osaamistamme kohtaan.

Monet oman alansa mestarit korostavat tekemiään virheitä. Me kaikki teemme virheitä, mutta suhtaudumme niihin eri tavoilla. On esitetty, että huippujohtajienkin päätöksistä vain kolmasosa osuu oikeaan, kaksi kolmesta on vääriä tai hirveitä fiaskoja.

Jos näin on huippuyksilöiden kohdalla, miksi me tavalliset taapertajat niin pelkäämme virheitä? Jo sana virhe sisältää "tuomion", että niin ei saa tehdä tai tuli tehtyä vastoin ohjeita.

Kodeissa, koulussa ja työpaikoilla elää elinvoimaisena kulttuuri, jossa jokainen virhe on epäonnistuminen ja huomautuksen tai pikku puhuttelun paikka. Huomiomme ei luontaisesti kiinnity siihen, minkä teimme oikein, vaan siihen, mitä emme osanneet.

Poikkeuksen muodostavat pikkulapset. Heitä ihaillaan ja helposti ylistetään jokaisesta pikku edistysaskeleesta. Ilmankos he oppivat...

Virheet tulevat usein kalliiksi, mutta ne ovat hinta sille, että asiat opitaan tekemään oikein. Virheitä voi välttää, mutta ei koskaan kokonaan. Yrityksen menestys riippuu siellä omaksutusta tavasta suhtautua virheisiin. Virheitä pelkäävä ja välttelevä työkulttuuri tuhoaa ihmisten yritteliäisyyden, ja se on kyllä vakava virkavirhe!

Työn tarkoitus ei ole välttää virheitä, vaan saada asiakkaat haukkomaan henkeään. Mitä enemmän pelkäämme ja välttelemme virheitä, sitä todennäköisemmin emme onnistu asiakasta ällistyttämään.

Mestarit aukovat uusia uria. He astuvat, usein muiden puolesta, harhaan. Mutta he ovat uudessa maastossa ensimmäisinä, voittajina. Muut tulevat perässä, jos uskaltavat.

Ohjat omissa käsissä

Elämän saa hyvin kulumaan onnea odotellessa tai menneitä muistellessa, mutta en kutsuisi sellaista elämiseksi, sellainen on elinajan kuluttamista. Jos ihminen ei rakasta työtään, työ kutistaa hänet.

Jos työtä tekee vain siksi, mitä työn avulla saa, elämä on pinnallista ja onttoa, monta kerrosta elämää jää näkemättä ja kokematta. Jos palkkapäivä on työn kohokohta, ihminen on tehnyt itsestään orjan.

Mestaruus työssä ei ole mahdollista, jos ei rakasta sitä, mitä tekee. Rakkaus saa meidät ponkaisemaan työaamuina innoissamme vuoteesta. Se saa meidät säteilemään ja kiinnostumaan uusista asioista. Se saa meidät tuntemaan, että työarki on mukavaa.

Mestaruus on myös tila, jossa ihminen on vapaa tekemään erinomaisen hyvää työtä. Mestarin suorituspaineet tulevat sisältä, hän on itse asettanut riman itselleen. Hän haluaa olla hyvä, mutta ei itsekkäistä syistä, vaan siksi, että sisäistää työnsä tarkoituksen ja merkityksen.

Mestari ymmärtää, että hän ei toimi yksin. Hän on valmis tekemään enemmän muille kuin muut hänelle. Hän hyväksyy yhdessä sovitut säännöt, mutta ei suostu huutokauppaan omasta elämästään, vaan ohjaa sitä ihan itse.

Väärän tarinan vallassa

Daniel Quinn kertoo kirjassaan Ismael puhuttelevan ja pelottavan tarinan miehestä, joka ryhtyy gorilla Ismaelin yksityisoppilaaksi.

Gorilla opettaa, että ihmiset ovat sivistyneen järjestelmänsä uhreja. Me toteutamme tarinaa, joka "pakottaa meidät tuhoamaan maailmaa voidaksemme elää". Tuhoa tuottava oletuksemme on, että maailma on tehty ihmisille ja ihminen on tehty hallitsemaan maailmaa. Tätä harhaa olemme eläneet todeksi noin 10 000 vuotta.

Tarinamme on valloittajien ja hallitsijoiden suuruudenhullu harha, luonnosta irti kasvaneen ihmisen kuvitelma, joka synnyttää ja ylläpitää ahneutta, julmuutta, mielisairauksia, rikollisuutta ja huumeriippuvuutta.

Viisas gorilla osoittaa miehelle, että tämän näkemys maailmasta perustuu oletuksille, joita tämä ei ymmärrä oletuksiksi. Yleensä niitä alkaa epäillä vasta sitten, kun ne lakkaavat toimimasta halutulla tavalla.

Oletukset sinänsä eivät ole ongelma. Se on, että emme tajua niiden vaikutusta itseemme. Kun uskomuksesta tulee totuutemme, oppiminen ja uteliaisuus lakkaavat ja tilalle tulee oikeassa oleminen. Ongelmat alkavat, kun oikeassa olevat törmäävät toisiinsa.

Elämä on yhdessä toimimista. Se ei ole periaatteessa vaikeata, mutta käytäntö onkin sitten toinen juttu.

Meillä on aika lailla samanlainen käsitys unelmien yhteistyöstä. Se rakentuu seuraavien yksinkertaisten periaatteiden pohjalle:

1. Jokainen saa olla oma itsensä. Kenenkään ei tarvitse yrittää olla muuta kuin hän on. Ei tarvitse näytellä fiksumpaa tai parempaa kuin on. Jokainen saa säilyttää kasvonsa.

2. Kukaan ei koe olevansa "vain". Kaikilla on oma roolinsa yhteistyössä. Tämä on tehtävä kaikille selväksi, ja sitä on myös edellytettävä käytännössä. Itsensä vähättelyyn ei anneta aihetta.

3. Kukaan ei ole pallo hukassa. Jokaiselle kerrotaan, mitä häneltä odotetaan ja mistä hän vastaa. Silti oman järjen käyttöön rohkaistaan.

4. Kaikkia kohdellaan reilusti. Ihmisiin luotetaan ja jokainen saa ansionsa mukaan. Ihmisen arvo ei määräydy aseman tai roolin, vaan osaamisen ja tekemisen perusteella. Hyvästä suorituksesta kiitetään ja palkitaan, leväperäisyydestä johtuvasta huonosta työstä huomautetaan selvin sanoin.

5. Ketään ei pomoteta. Jokainen saa päättää tai olla mukana päättämässä omaa työtään koskevista asioista. Ketään ei alisteta eikä nöyryytetä, kukaan ei joudu sokeasti tottelemaan käskyjä, joiden tarkoitusta ei ymmärrä.

6. Jokainen pääsee näyttämään, mihin pystyy. Ihmisille annetaan mahdollisuus käyttää omia kykyjään monipuolisesti. Tahattomista virheistä ei rangaista.

7. Toisille pidetään peukkuja. Kaikki haluavat toisten onnistuvan. Itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua, keskinäistä sisäistä kilpailua ei sallita.

8. Jäsentenväliset kiistat selvitetään silmätysten. Selän takana puhuminen on jokaisen mielestä vastenmielistä silloin, kun hän on itse kohteena. Sen pitää tuntua yhtä tunkkaiselta silloin, kun sitä tekee itse.

9. Mutkaton meininki. Turha tärkeily ja mutkikkaat kanssakäymisen koreografiat sopivat huonosti nykyaikaan. Mikään ei vapauta tunnelmaa ja energiaa yhtä nopeasti kuin yhdessä nauraminen.

10. Juhlia arjen keskellä. Arki on helposti arkista. On tärkeätä, että harmauden osaa silloin tällöin katkaista nostamalla kannat kattoon.

Opit sen jo lastentarhassa

Robert Fulghum on todennut, että kaikki, mitä ihmisen tarvitsee yhteistyöstä tietää, opitaan jo lastentarhassa. Jos kaikilla työpaikoilla todella elettäisiin todeksi ne ohjeet, joita tarhan tädit ovat meille opettaneet, miljoona suomalaista ei ehkä kituisi työssään. Lastentarhan ohjeet ovat:

  • Jaa kaikki.
  • Leiki reilusti.
  • Älä lyö.
  • Pane tavarat paikoilleen.
  • Siivoa omat sotkusi.
  • Älä ota toisille kuuluvia tavaroita.
  • Sano anteeksi, kun olet loukannut toista.
  • Pese kätesi ennen ruokailua.
  • Vedä vessa.
  • Lämmin pulla ja kylmä maito tekevät hyvää.
  • Elä tasapainossa - opi joka päivä jotakin uutta, piirrä, maalaa, laula, tanssi, leiki ja tee työtä.
  • Ota nokoset iltapäivisin.
  • Kun menet ulos maailmaan, varo liikennettä, pidä ystävää kädestä ja pysyttele yhdessä.
  • Tajua ihme.

Olen varma, että näitä ohjeita noudattamalla maailma olisi parempi paikka elää.

Kirjan Jokaisella on Juttunsa lopussa kiteytän 32 rastia käsittävän tehtävälistan, joka auttaa oman Juttunsa löytämisessä:

  1. Muotoile, mikä työssäsi on parasta.
  2. Laadi luettelo asioista, jotka sinua työssä nyppivät.
  3. Putsaa nyppimislistalta asiat, joille et voi tai et aio tehdä mitään, ja määrittele, mitä aiot muuttaa työssäsi.
  4. Tee eroanomuksesi Keskinkertaisten Kerhosta.
  5. Määritä keskeiset haasteet, jotka sinun on osattava selvitäksesi töistäsi haluamallasi tasolla.
  6. Arvioi taidot, jotka tarvitset haasteista selviämiseksi.
  7. Selvitä osaamisvajeesi, eli se, mitä et vielä osaa.
  8. Arvioi oman innostuksesitaso Intopuntarilla, jossa +5 = rakastan työtäni, -5 = työ on yhtä helvettiä).
  9. Etsi innostusnappisi (mikä sytyttää).
  10. Löydä lannistusnappisi (mikä sammuttaa).
  11. Tee Kovien Juttujen kimara, eli lista innostavista tapahtumista ja tekemistäsi asioita, joista olet ollut iloinen ja ylpeä.
  12. Arvioi uupumuksesi taso naurutestillä: kuinka usein, mille ja miten sydämellisesti naurat päivän aikana.
  13. Luotaa pelkosi. Mistä näet painajaisia?
  14. Tunnista roolejasi erilaisissa tilanteissa. Milloin käytät alastatusta ja milloin ylästatusta?
  15. Kiteytä mielesi maisema (mitä rakastat, missä olet hyvä, mikä närästää, mitä elämässäsi on liikaa, mitä liian vähän, mitä haluat kehittää itsessäsi ja mitä tavoittelet).
  16. Selvitä keskeytysstrategiasi, milloin ja mistä syystä luovutat.
  17. Laadi lista oppimestareistasi (Viisasten kerho) ja perustele valintasi.
  18. Revi toimenkuvasi ja muotoile Tehtäväsi: miksi työtäsi tarvitaan, kenelle teet ja mistä tiedät, että olet onnistunut.
  19. Luettele joukko asiakkaita nimeltä ja arvioi, mitä erinomaista pystyt heille kullekin tarjoamaan.
  20. Listaa hankkeet, joissa olet mukana.
  21. Muotoile hankkeet uudelleen niin, että tekeminen ja lopputulos ovat hohdokkaampia.
  22. Tutki tukijoukkoasi. Nimeä ihmisiä, joita (työssäsi) tarvitset.
  23. Käy kehityskuuntelu pomosi kanssa. Kerro, mitä häneltä odotat, ja kuuntele, mitä hän odottaa sinulta.
  24. Kirjaa työystäviesi mestaruudet. Kirjoita jokaisesta kiteytyskortti, jossa luettelet muutaman kunkin henkilön vahvuuksista ja ansioista.
  25. Auta työystävääsi kehittymään Ystävän neuvolla.
  26. Selvitä mistä olet vastuussa, eli mihin koet sinulla olevan velvollisuuden vaikuttaa.
  27. Pane puntariin omat arvosi eli se, mikä on sinulle todella arvokasta arjessa.
  28. Muotoile Minun Juttuni. Missä haluat olla mukana, mistä sytyt, missä olet hyvä, missä haluat onnistua?
  29. Järjestä pääsi, siivoa sotkut, pane paperit paikoilleen.
  30. Elvytä mestariminäsi, ole ihminen joka tahdot olla.
  31. Toteuta dialogi. Kokoa ryhmä, kuuntele, räjäytä ymmärryksesi.
  32. Lakkaa pyristelemästä turhasta tulemisesta joksikin muuksi, aloita oleminen tässä ja nyt.

Tämänkin kirjan halusin lopettaa henkiseen loppunousuun. Totean, että jokaisella on oma Juttunsa ja se Juttu löytyy menemällä kohti sitä, mikä sytyttää oman sydämen.