OSA 2 HYVIN TEKEMINEN

Hyvin tekeminen on itseisarvo,
koska sen seurauksena syntyy
kaikille hyvää, mielekästä elämää,
ei vain sinulle ja minulle,
vaan myös eläimille, luonnolle
ja kaikille ihmisille.

Kuka tahansa pystyy tekemään ihmeitä. On harmi, että tätä kykyä käytetään niin harvoin.

Ihmeiden mahdollisuus on kaikessa, mihin ryhdymme.Kaikella on tarkoitus. Syy nousta.

Suosittelen, että ennen tehtävään ryhtymistä selvittää itselleen sen tarkoituksen. Tarkoitus on enemmän kuin vastaus kysymykseen, mitä on tarkoituksena saada aikaan ja miksi. Se on voima, joka saa meihin vipinää.

Ihmeitä syntyy silloin, kun saa tehdä sellaista, mitä rakastaa tehdä.

Jos hakee helppoa elämää, joutuu pettymään. Elämä ei ole toivekonsertti, jossa voi pyytää vain kivoja kappaleita. Kohtalomme on kuunnella sitä, mitä meille soitetaan.

Jos haluaa toimia oikein, ego on saatava pysymään lestissään. Se saa toimia havaitsemisen, muistin ja ilmaisun tuottamisessa, mutta sillä ei ole roolia suoran yhteyden luomisessa maailmaan.  

Elämä ei ole egonrakennusta, vaan toisille tekemistä.

Meidän on tajuttava, että tarkoitusta ei voi väkisin työntää toiseen. Jokaisen on se itse sisäistettävä. Tämä edellyttää, että ihmisten alistaminen lopetetaan ja heidät otetaan aidosti mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen.

Aliarvostuksen kokemuksesta seuraa, että ihmiset eivät halua antaa parasta panostaan organisaatiolle, jonka yksipuolisesti asetettuja tavoitteita he eivät voi aidosti allekirjoittaa.

Ylijohtamisesta seuraa alisuorittamista.

Suhde työhön vaikuttaa isosti koko elämään. Työssä koetut tunteet eivät jää työpaikalle, vaan kulkevat kehomme kyydissä kotiin. Työtä inhoava purkaa pahaa oloaan rakkaisiinsa, jotka ovat syyttömiä uhreja ja voivat korkeintaan tarjota lohtua.

On olemassa yksinkertainen keino tilanteen korjaamiseksi: työn tarkoituksen kirkastaminen. Kirjoita paperille seitsemän syytä tehdä töitä. Palkan lisäksi pitää löytää kuusi muuta. 

Elämä ei ole yksin puurtamista, vaan yhdessä tekemistä.

Toiset eivät elä meitä varten, me elämme heidän rinnallaan. Kannamme toisia ihmisiä mielessämme. Jokainen kohtaamamme ihminen on osa meitä. Samoin ne, joita emme ole kohdanneet tai koskaan kohtaa.

Yhdessä tekemisen ehkä vaikein rasti on kommunikaatio, viestien kulkeminen jäsenten välillä. Sanat ovat tässä aika pienessä roolissa. Ihmisillä on kyky tulkita tarkoitus, niin sanotusti lukea rivien välit. Me kuulemme mitä luulemme, ja loput sepitämme.

On olemassa kahdenlaisia ryhmiä: vahvoja ja tyhmiä. Tyhmässä ryhmässä yhteistyö takkuaa. Egot törmäilevät toisiinsa ja nahistelevat mitättömistä asioista. Vahvassa ryhmässä jokainen hoitaa oman osansa ja tukee toista. Homma hoituu hyvässä hengessä, ja vaikeudet kohdataan yhdessä. 

Kun ihmiset lyövät viisaat päänsä yhteen ja alkavat toimia aidosti yhdessä, syntyy enemmän kuin oletettiin.

Pelko estää oppimisen ja osaamisen kehittymisen. Pelosta pääsee kohtaamalla sen, siis pelkäämällä. Kun tekee sitä, mitä pelkää, kohtaa elämän silmästä silmään. 

On kahdenlaista pelkoa: todellista ja egon luomaa. On hyvä syy pelätä todellisia vaaroja. Sellainen pelko estää meitä vahingoittamasta itseämme. Egon pelot ovat kuviteltuja. Ne perustuvat oletuksiin, joista suurin osa on vääriä.

On ihan eri asia joutua tekemään jotain ja saada tehdä sitä.  

Ihmiset voi karkeasti jakaa kolmeen luokkaan. Ylimmällä ovat ne, joilta saamme energiaa. Alimpaan kuuluvat ne, jotka vievät meiltä voimat. Keskipaikka jää niille, jotka ovat meille lähes yhdentekeviä.

Ihmiset kannattaa aina kohdata avoimin mielin, ja antaa tilanteen johdatella.

Kohottamalla toista me kohoamme itse. Näkemällä hyvän toisissa ihmisissä vahvistuu omassa mielessämme oleva hyvä.  

Kohdatessani toisen ihmisen tiedän hänestä mitättömän vähän. En kuule hänen ajatuksiaan, en tunne hänen salattua suruaan. Jos en näe häntä ihmeenä, en katso häntä tarpeeksi syvälle.Kun kaadut, nouse nopeasti. Kaikki kohdillaan.

Ei meidän ole tarkoitus olla täydellisiä, virheettömiä. Eikä meidän tarvitse yrittää yksin.

On kytkeydyttävä elämään ja nähtävä, että jokaisessa kohtaamisessa ja tehtävässä on ihmeen toteutumisen mahdollisuus. Kun jokin hyvä ja syvä valtaa mielen, tuntee kohoavansa.

Elämä on käynnissä ja elämme sitä ajassa. Sillä osastolla ei ole mitään valmista, eikä koskaan tule.  

Liike ajassa on vain oletus. Prosessi itsessään ei tapahdu ajassa, vaan mielessä nyt.

Tämän tajutessamme mielessämme tapahtuu mullistus. Ego ei enää ole shown tähti, eikä johdossa. Se palvelee meitä, jos meidän pitää liikkua ajassa: muistaa, tietää, suunnitella tai unelmoida. Siinä kaikki. 

Kun ego löytää oman paikkansa ja tyytyy rooliinsa renkinä, elämä muuttuu hetkessä suoraksi ja yksinkertaiseksi. Ajan kulumisen tunne muuttuu elämiseksi suorana. Silloin näkeminen on tekemistä.

Kun tuntee olevansa osa elämän ihmettä, ego lakkaa etsimästä itseään tai omaa onneaan. Se ei ole erillinen maailmasta, vaan yhtä sen kanssa.

Silloin kaikki on kohdillaan; juuri nyt kaikki on oikein ja hyvin.