1. Ihmemaassa

Elämä on oikeasti ihme.
Elämä suorana on ihmeessä elämistä.

On kolme tapaa kohdata ihme: nähdä, tehdä tai olla sellainen.

Ihmeitä tulee vastaamme kaiken aikaa ja kaikkialla. Elämme niiden keskellä, mutta emme niitä näe, koska emme katso oikein. Tietoinen mielemme näkee vain omia tulkintojaan, ajatuksemme luomia versioita.

Siksi elämme käsitteiden maailmassa. Niistä on tullut totuutemme, ja niistä me kiistelemme.

Totta on se, mitä maailmassa ihan oikeasti tapahtuu. Siihen voi reagoida egolla tai ilman. Tarvitsemme egoa selvitäksemme arjesta, mutta emme sen harjoittamaa vääristelyä ja vääristelyä.

Kun ego ottaa vallan, yhteytemme elämän ihmeeseen katkeaa. Emme enää näe asioita oikein. Suora näkeminen korjaa tämän virheen. Siinä fakta on fakta, sitä ei yritetä vääntää itselle mieluisaksi.

Jokaisella ihmisellä on myös kyky tehdä ihmeitä, jotain sellaista, jota hän pitää mahdottomana. Puhutaan itsensä ylittämisestä, mutta termi on huono, koska mehän ylitämme vain itsellemme asettaman rajan. Olisi parempi puhua omien kykyjensä käyttöönottamisesta.

Hienointa on kuitenkin kokea olevansa osa elämän ihmettä. Tämä tunne syntyy, kun näkee itsensä oikein, eikä kutista itseään pelkäksi ajassa eläväksi egoksi. Se on sanojen tuolla puolen. Sitä ei voi kuvata, mutta miksi pitäisikään. Elämän ihme ei tarvitse todistajaa ollakseen olemassa.

Ajassa ja suorana

Elämme kahdessa maailmassa: toinen on totta ja toinen egon luoma. Elämä suorana on totta, egon maailma kuviteltua.

Ego on ajattelun luomus ja esittää oman versionsa kokemastaan. Usein egon reaktio on nopea ja joko vähän vino tai ihan väärä.

Tiedämme, että aistiemme välittämä tieto todellisuudesta on aina vajaa. Sopivilla apuvälineillä voi nähdä tähtiin tai solujen sisään, mutta elämän ydin on ihme ja sellaisena pysyy. Ja me olemme osa tuota ihmettä, ihan riippumatta siitä, mitä asiasta ajattelemme.

Ajan maailmassa ego on tärkeä, se on meille kaikki kaikessa. Hauras ja vahva yhtä aikaa, eri tilanteissa erilainen.

Meillä on käsitys itsestämme, omakuva. Se on aina puutteellinen ja vääristynyt, usein suorastaan väärä. Useimmat ihmiset vähättelevät ja aliarvioivat itseään. Se johtaa elämän tuhlaukseen. Käytämme aikamme ja energiamme asioihin, joissa ei ole hohtoa eikä hurmosta.

Huono - ja väärä - omakuva on seurausta monesta tekijästä. Se on sekoitus omia kokemuksia ja toisten arvioita meistä. Monet häpeävät itseään ja kokevat olevansa vääränlaisia. Heikkoa itsetuntoa lääkitään keinoilla, jotka eivät poista ongelman aiheuttajaa, vaan ainoastaan vahvistavat sitä.

Loputonta säätämistä

Ego on tärkein työkalumme elämän ymmärtämisessä. Sen alkua emme muista ja loppua emme ehkä tajua. Tunne minuudesta kehittyy hitaasti ja kuolee aikanaan. Elämäksi kutsuttu jakso on loputonta egon säätämistä.

Oleellinen kysymys on, kuka säätää ja mitä. Mitä on ego ja mitä se säätää? Näemme egon pomona, joka arvioi ja valitsee oikean ja väärän. Jos asiaan perehtyy, huomaa tämän tunteen olevan väärä.

Elämä suorana paljastaa egon mielikuvaksi, joka perustuu hatariin tietoihin ja huteriin kokemuksiin, moniin oletuksiin, toiveisiin, uskomuksiin, joista useimmat ovat totta vain omassa mielessämme. Me elämme ajatusten unessa. Siitä voi kyllä herätä, mutta se vaihtoehto ei tule monille mieleen.

Suorana eläminen on aitoa iloa ilman reunaehtoja. Se on vapautta ja rakkautta. Siinä on totuus läsnä. Se on elämää ilman mielen luomia kuvitelmia.

Egolla vai ilman?

Elämää ei tarvitse tietää tai osata selittää voidakseen elää sitä oikein ja hyvin. Sen voi tuntea ihollaan tai mielessään. Kun heittäytyy elämän syleilyyn, ego kutistuu, ja aika menettää merkityksensä. On vain se mitä on. Se on kaikki, ei mitään tiettyä, vaan kaikki.

Kun ego saa - tai pikemminkin ottaa - vallan, yhteys elämän ihmeeseen katkeaa, ja alamme elää mielemme sisällä. Tätä emme huomaa. Teemme eron sisäisen ja ulkoisen välillä ymmärtämättä, että ne ovat yhtä ja samaa liikuntoa. Tarkkaa rajaa niiden välille on mahdotonta vetää.

Suora näkeminen on maailman näkemistä ilman egoa. Ego luo käsitteet ja elää niiden pauloissa. Se katselee kaikkea mielikuvien harson läpi. Tuon harson poistuminen mielestä luo suoran yhteyden, jossa asiat ovat sellaisia kuin ovat. Sanojen merkitys muuttuu. Ne vain kuvaavat asioita.

Egolle sanat ovat tärkeitä. Samaistumme niihin ja niistä riitelemme. Niiden takia elämme kukin omassa maailmassa, erillisinä olentoina omassa kuplassamme. Niiden voimasta eristämme itsemme ja torjumme toiset.

Mieli meidät luo

Oikeasti on vain yksi maailma. Tämän oivaltaminen murskaa yhden sitkeän myytin mielestä ja kytkee meidät yhteen. Tuo myytti on ohjelmoitu ihmismieleen tuhansia vuosia sitten, ja sitä pitää yllä omaksumamme maailmankuva, oma tapamme nähdä maailma väärin.

Näemme esineitä ja tyhjän tilan niiden välissä. Tunnistamme ajatuksia ja niiden erot. Tunnemme elävämme ajassa. Sitä emme hahmota, että tyhjä tila esineiden välissä on täynnä energiaa ja informaatiota. Sekin on vaikea tajuta, että aika on ajatusta ja että kaksi vastakkaista ajatusta ovat peräisin samasta todellisuudesta. Huijaamme itseämme.

Mieli tekee tulkinnan ja toimii. Ajattelemme, että näkeminen ja tekeminen ovat kaksi eri asiaa. Suoran näkemisen tilassa ne kuitenkin ovat yhtä ja samaa: näkeminen on tekemistä.

Totta on se, mitä oikeasti tapahtuu. Se, miten asiat koemme, on mielemme tulkinta tapahtumasta. Sekin on totta, mutta vain oman mielemme sisällä.

Tämän mekanismin takia olemme ihmisiä. Mielemme ansiosta meillä on kyky nähdä ja toimia käyttämällä ajattelua, mieltää asioita oikein tai väärin, tehdä hyvää tai pahaa.

Jos mieli toimisi aina oikein, maailma ei olisi sellainen sotku kuin nyt on.

On ajanhukkaa väitellä siitä, onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha. Pystymme molempiin, hyvään ja pahaan. Joudumme kaiken aikaa kohtaamaan molempia lajeja omassa arjessamme. Aivomme tunnistavat hyvän ja pahan, ja reagoivat niihin.

Sitä mielemme ei tunnista, että emme reagoi tosiasioihin, vaan pääosin mielemme omiin luomuksiin. Olemme koko elämämme keränneet tietoja ja kokemuksia mielen sisäiseen varastoon. Siellä on kaikenlaista, omaa ja omaperäistä, fiksua ja aivan älytöntä.

Mieli luo itse tajunnan sisällön antamalla asioille merkityksiä. Se päättää, mikä on tärkeää ja mikä ei, mille annamme aikamme ja huomiomme, ja minkä ohi katsomme.

Näin tehdessään mieli altistuu itsepetokselle ja kehittää rakennelman, jossa faktoja katsellaan sujuvasti läpi sormien. Siinä maailmassa ego elää tuntematta elämän ihmettä, vaikka elää sen keskellä.

Onneksi tilanteen voi korjata.