fi

4. Säädä egosi ovella

Tarkoitus ja tavoitteet pitää jakaa tehtäviksi niin, että ihmiset tietävät ja sisäistävät oman paikkansa, arvonsa ja roolinsa kokonaisuudessa. Jokaisen täytyy tietää, miten hän voi vaikuttaa asioihin ja kuinka paljon hän saa päättää tekemisen tyylistä.

Vaikuttamisen kääntöpuoli on vastuu. Tekojen seurauksista vastaaminen tarkoittaa sitä, että ei syytä toisia omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään. Valtaa ei voi eikä pidä antaa sellaiselle, joka ei ymmärrä mitä vastuu tarkoittaa. Toisaalta, jos on valmis kantamaan seuraukset, voi ottaa sellaisiakin valtuuksia, joita ei ole erikseen annettu.

Meillä on kolmenlaisia vastuita. Ensimmäinen vastuumme on suorittaa meille kuuluvat tehtävät niin kuin ne kuuluu suorittaa. Meidän odotetaan tekevän sen, mitä lupaamme. Toiseksi olemme vastuussa seurauksista, joita aiheutamme toisille jättämällä tehtävämme tekemättä tai tekemällä ne huonosti. Kolmas vastuu liittyy siihen mitä emme tee, vaikka voisimme. Liian moni hyvä teko jää tekemättä ilman erityistä syytä. Ei vain tule tehneeksi eikä kukaan ole niistä muistuttamassa.

Jotta kukaan ei tuupertuisi taakkansa alle, vastuu kannattaa kantaa yhdessä. Tähän on toinenkin hyvä peruste: tekojen hyvät ja huonot seuraukset vaikuttavat moniin muihinkin kuin siihen, jonka vastuulla teko muodollisesti on. Päättäjien virheistä seurannutta laskua maksetaan aina monen kukkarosta sekä politiikassa että yrityselämässä.

Vastuu velvoittaa, mutta ei ole pelkkä ikävä velvollisuus. Ei sillä myöskään ole viisasta itseään syyllistää. Vastuun kantaminen tarkoittaa kypsyyttä havaita ja käyttää hyväkseen tilaisuuksia synnyttää hyviä asioita.

Jos vastuunsa rajaa vain itseen ja läheisiin, kutistaa omaa ihmisyyttään. Arjessamme joudumme miettimään, mihin voi ja pitää puuttua ja mihin ei. Kaikkeen ei voi, mutta kuka sanoo mihin pitää? Pitääkö estää kiusaaminen, jos sellaista havaitsee? Pitääkö paheksua ystävän huonoa käytöstä? Saako sanoa tuttavalle olevansa huolestunut hänen runsaasta alkoholin käytöstään? Jos menee liian pitkälle, saa kuulla kunniansa tai kipakan kehotuksen hoitaa vain omat asiat.

Vastuun jakaminen yhteisössä tarkoittaa paineen jakamista niin, että jokainen ottaa oman osansa, mutta myös tukee toisia heidän taakkansa kantamisessa. Tämä ei ole raskasta, jos sen tekee omasta tahdosta eikä pakosta.

Kun vastuu jaetaan, pitää jakaa myös valta. Kaikki eivät kuitenkaan päätä kaikesta, vaan jokainen tietää, mistä hän saa päättää ja mikä ei hänelle kuulu. Vastuu ei tule jaetuksi, jos ihmiset eivät koe voivansa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, vaan päätökset ilmoitetaan heille perusteita kertomatta.

Vastuunsa tunteva ihminen tunnistaa tekojensa seuraukset sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä ja ymmärtää, mihin voi vaikuttaa ja mihin ei.

Ole se millaisena tulet

Tammikuun 28. päivänä 1985 A&M:n levytysstudiolle Hollywoodissa kokoontui 45 huippuartistia levyttämään lauluosuuksia Michael Jacksonin ja Lionel Richien säveltämään kappaleseen "We are the World". Levyllä haluttiin auttaa Etiopian kuivuudesta seuranneen nälänhädän uhreja. Yli 20 miljoonaa myytyä levyä tuottikin yli 63 miljoonaa dollaria ja pelasti tuhansia nälkäkuolemalta.

Ei ollut vaikea houkutella nimekkäitä artisteja hyvään hankkeeseen, mutta miten saada huikea tähtikaarti toimimaan yhdessä? Pelkkä ajatuskin siitä, että samassa studiossa ovat Jacksonin ja Richien lisäksi mm. Bob Dylan, Stevie Wonder, Ray Charles, Tina Turner, Diana Ross, Paul Simon, Harry Belafonte, Willie Nelson, Billy Joel ja Bruce Springsteen, hirvitti tuottajaa, kapellimestari Quincy Jonesia.

Hän päätti laittaa studion ovenpieleen kyltin, jonka jokainen näkisi astuessaan sisään. Siinä esitettiin suorasukainen vetoomus: "Please, check your ego at the door!" ("Ole hyvä, säädä egosi ovella!").

Jones katui tätä myöhemmin - ja teko osoittautui turhaksi. Levytystilaisuudesta kertova dokumentti todistaa, miten ammattimaisesti maailmantähdet heittäytyivät tilanteeseen ja nauttivat toistensa seurasta. Moni sai olla oman idolinsa seurassa ja kaikki ymmärsivät sanomattakin, että nyt ei ollut oikea aika ja hetki diivailla, täällä oltiin laulamalla auttamassa hengenhädässä olevia.

Laakso nostaa huipun

Monien mielessä poikkeuksellinen kyvykkyys ja itsekeskeisyys kuuluvat yhteen. Huippuosaajille sallitaan omapäinen äksyily helpommin kuin tasamaan taviksille, mutta ylikehittynyt ego voi olla iso este yhteistyölle. Kun itsekkyys yhdistyy joustamattomuuteen, on kasassa ainekset asemansa humalluttaman hirmuvaltiaan, toisten hyvyyttä omaksi hyväkseen käyttävän kukkoilijan syntymiseen. Hän ottaa oikeuden vaatia erityishuomiota ja diivan loputtomiin toivelistoihin taivutaan, koska hyötyminen on usein kaksisuuntaista. Megatähden ympärillä hännystelijöiden hovi saa paistatella valokeilassa, jota eivät itse pysty aikaansaamaan.

Onnistuminen on tulosta yhteistyöstä silloinkin, kun esitys näyttää soolosuoritukselta. Kun katselee kiihkeää kohtausta elokuvasta, on vaikea tajuta, miten monella (sadalla) ihmisellä on sormensa pelissä ennen kuin se on saatu kuvattua. Tässä voi olla yksi syy siihen, miksi patsailla palkittujen kiitospuheeseen varattu aika ei yleensä riitä.

On inhimillistä vähän isotella omaa rooliaan onnistumisissa, mutta yhtä suuri tai suurempi pulma ovat itseään vähättelevät ihmiset, jotka eivät ymmärrä pitää puoliaan ja antavat toisten pompottaa itseään.

Toisten tahtoon alistuva ihminen käyttää vain pientä osaa kyvyistään. Ryhmän tuloksia voisi merkittävästi ja nopeasti parantaa kohdistamalla huomion ryhmän hiljaisiin alisuorittajiin ja vähentämällä itsekeskeisten huipputyyppien hyysäämistä.

En ole psykologi, mutta pidän röyhkeyttä ja apaattisuutta saman taudin oireita. Vaivan nimi on heikko itsetunto ja se ilmenee öykkäreillä pullistelun tarpeena, apaatikoilla omien kykyjen vähättelynä.

Molemmat tyypit ovat iso haaste johtamiselle. Miten saa kuriin ne, jotka ottavat ikiomia valtuuksia? Entä miten saa mukaan ne, joita homma ei kiinnosta? Jos laimeaan porukkaan yrittää saada liikettä uhkailemalla tai korottamalla komentoääntä, herättää vain pelkoa ja vastarintaa. Lopputulos voi olla - ja usein on, päinvastainen kuin tarkoitus.

Esimiehen välineet ovat vähäiset asiassa, johon ratkaisun avaimet ovat yksilöllä itsellään. Kun pomo tajuaa, että ihmisissä on piileviä voimia, joita ei voi vapauttaa kukaan muu kuin ihminen itse, hän ei yritä asemansa nojalla saada ihmisiä toteuttamaan sitä mitä hän tai yritys haluaa, vaan luo edellytykset, jossa ihmiset sytyttävät itse itsensä. Näin syntyy aito roihu ja huikeita tuloksia.

Vaikeina aikoina yksilön ja yhteisön arvot pannaan tositestiin. Silloin katsotaan, mikä itse kullekin on todella tärkeää. Ryhmän henki pannaan koetukselle, kun paljosta puuhasta jää vain vähän villoja. Silloin syitä haetaan mielellään toisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Vastuu jää, vaikka valtaa ei käytä

Työtä voi tarkastella kolmesta näkökulmasta: mitä saadaan aikaan, miltä tekeminen tuntuu ja kuinka hyvin työ täyttää tarkoituksensa. Jos ylikorostetaan tuloksia, saatetaan päätyä ihmisten riistokäyttöön näkemällä heidät tuotantovälineinä, joilla on vain välinearvoa, ei oikeuksia ihmisinä. Jos taas ylikorostetaan ihmisten tuntemuksia, voidaan päätyä tehottomaan ja itsetarkoitukselliseen puuhasteluun, jossa tuotetaan kovalla tohinalla vähän villoja.

Tarkoituksenmukaisuuden merkitystä on vaikea liikaa korostaa. Kyse on työn mielekkyydestä monessa mielessä. Abraham Maslow sanoo, että "idioottimaisen tehtävän tekeminen ei ole mikään saavutus. Ei kannata tehdä hyvin sitä, mitä ei kannata tehdä ollenkaan".

Robert Townsend täräyttää saman asian suorasukaiseen tyyliinsä: "Jollet pysty suorittamaan jotakin erinomaisesti, älä suorita sitä lainkaan. Jos et onnistu erinomaisesti, se ei ole tuottoisaa eikä hauskaa. Jollei tuotto eikä hauskuus ole motiivisi, mitä helvettiä täällä teet?"

Vaatii rohkeutta nousta vastustamaan typeriä toimintatapoja ja sanoutua niistä irti. On helpompi olla hiljaa ja kulkea lauman mukana, vaikka reitti veisi rotkoon.

Olemalla puuttumatta havaitsemiinsa epäkohtiin ihminen ei pääse vastuustaan, hän vain väistää sen. Jos pomosi pompottaa pyytämällä sinua pikaisesti täyttämään typeriä päähänpistojaan, purat kiukkusi joko häneen tai johonkin muuhun.

Hiljainen hyväksyntä on suuri syyllinen siihen apeuteen ja pahoinvointiin, joihin ihmiset työpaikoilla ovat vaipuneet. He eivät saa olla omia itsejään, vaan tuntevat joutuvansa loputtomasti tekemään kompromisseja sydämensä kanssa.

Valtava määrä luovaa voimaa ja elämän energiaa tuhlautuu siksi, että ihmiset tyytyvät hiirulaisen osaan ja potkivat vastuun palloa pois omalta tontiltaan.

Uudessa työkulttuurissa ihmisen ei tarvitse odottaa, että hänelle annetaan valta tehdä työnsä hyvin. Hän yksinkertaisesti ottaa sen vaikka pomoaan uhmaten. Uudessa taloudessa ja uudenaikaisissa yrityksissä se ei ole hänen oikeutensa, se on jokaisen velvollisuus asiakasta ja itseään kohtaan.

Lopeta vasta kun loput

Abraham Maslow teki uraauurtavaa työtä tutkiessaan keinoja, joilla ihmiset syttyvät tekemään parhaansa. Määräysvallan käyttäminen ihmisten alistamiseen on Maslow´n oppien mukaan todella typerää. Kun ihminen kokee inhimillisen arvokkuutensa olevan uhattuna hän taistelee vastaan joko aktiivisesti käyttäytymällä vihamielisesti tai ilkivaltaisesti tai passiivisesti heittäytymällä vastarintaan, toimimalla kuin orja.

Maslow´n mielestä ihminen on pohjimmiltaan tunneolento, jolle on luontaista olla elämästä innostunut. Työssään ihmiset kuitenkin joutuvat tilanteeseen, jossa heiltä riistetään palanen ihmisyyttä.

Mieleltään terve ihminen ei Maslow´n mukaan halua tulla manipuloiduksi, olla komentelun ja simputuksen kohteena, tulla toisten määrittelemäksi tai olla väärin ymmärretty tai mitätön. Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan, että häntä ei pidetä arvossa, ei kunnioiteta, eikä oteta vakavasti, että hänelle naureskellaan. Miksi kenenkään pitäisi alistua siihen, että häntä kohdellaan kuin avutonta alamaista?

Ihmiset eivät halua olla toisen vallan kohteena. Ei kukaan voi haluta, että joku kuljettaa häntä korvasta, että virta vie kuin lastua laineilla. Miksi meitä johdetaan kuin laumaa lampaita? Miksi meille ei anneta valtaa omiin asioihimme, mahdollisuutta johtaa omaa työtämme? Emmekö osaa vai olemmeko niin edesvastuuttomia, että käyttäisimme vapauttamme väärin?

Maslow sanoo ihmisen hengen sammuvan, jos hän ei saa tehdä sitä mihin pystyy. Jos emme saa toteuttaa itseämme, kuolemme sisäisesti paljon ennen kuin meidän ruumiimme lasketaan hautaan.

Jokainen ihminen haluaa Maslow'n mukaan päättää omista asioistaan ja säädellä kohtaloaan eikä olla passiivinen komentelun kohde. Alla olevan taulukon vasen sarake on kuvaus siitä mitä ns. "alaiset" (olen alkanut inhota tuota sanaa ja siihen liittyvää ajatusta) joutuvat olemaan, oikea sarake kuvaus siitä, mitä johtavassa asemassa olevat saavat olla.

Ihminen ei tahdo

  • olla komentelun, mielivallan tai kovistelun kohde
  • että toiset päättävät hänen puolestaan
  • tulla väärin ymmärretyksi, vähätellyksi tai että häntä ei arvosteta
  • että häntä manipuloidaan tai käytetään hyväksi
  • kokea olevansa alistettu

Ihminen tahtoo

  • olla autonominen, aloitteellinen, aktiivinen, liikkeelle paneva voima
  • tuntea voivansa vaikuttaa omaan kohtaloonsa
  • saada vastuuta, suunnitella, odottaa menestystä ja tuntea onnistuvansa
  • olla henkilö (ihminen) eikä asia tai esine
  • tuntea toisten arvostavan kykyjään.

Ihmisten voimavarojen vapauttaminen edellyttää, että ihmiset saavat siirtyä vasemmasta sarakkeesta oikealle. Vallan mukana siirtyy myös vastuuta tekemisistä. Kukaan ei kuitenkaan voi vastata enemmästä kuin mihin hänellä on valtaa.

Mitä tulee, kun tulet paikalle?

Tom Peters rohkaisee ihmisiä "nostamaan hemmetinmoisen metelin ja uhmaamaan työpaikan typeriä tapoja ja tyyppejä yhtä intohimoisesti kuin puolustamme mitä tahansa sellaista, mitä pidämme elämässämme tärkeänä.

Hän kehottaa jokaista olettamaan, että hänellä on kaikki valta ja lopettamaan vasta sitten, kun joku pysäyttää perustelemalla, miksi jokin toinen tapa on parempi. Saattaa olla, että näin toimimalla saa hankalan tyypin maineen, mutta se on hinta vapaudesta saada syttyä tekemään työnsä niin hyvin kuin haluaa sen tehdä.

Egon säätäminen voi tarkoittaa ison egon hillitsemistä. Useammin se tarkoittaa juuri päinvastaista: itsensä ja valtansa vähättelyn lopettamista.

Kaksi vuosikymmentä mielessäni on pyörinyt Esa Saarisen napakka kysymys hänen ensimmäisellä kuulemallani luennolla: "Kun sinä tulet paikalle, mitä tulee paikalle?"

Kun huomenna astut kokoukseen, pysähdy ovella ja kysy itseltäsi: "Mitä tulee, kun minä tulen paikalle?" Tuleeko iloa ja valoa vai ivaa ja pelkoa, kunnioitusta vai kyynisyyttä, nostetta ja iloa vai apaattista energiaa?