8. Kaikki hyvä tehdään yhdessä

Elämä ei ole yksin puurtamista, vaan yhdessä tekemistä.

Ihmeitä voi tehdä yksinkin, mutta yhdessä pystymme parempaan kuin osaamme edes kuvitella.

Tarvitsemme toisia kaiken ikää. Kukaan ei selviä elämästä ilman toisten apua. Totta puhuen: meitä ei edes olisi ilman toisia. Enkä tässä viittaa syntymään, vaan koko elämänkaareen.

Toiset eivät elä meitä varten, me elämme heidän rinnallaan. Kannamme toisia ihmisiä mielessämme. Jokainen kohtaamamme ihminen on osa meitä. Samoin ne, joita emme ole kohdanneet tai koskaan kohtaa.

Ihmismieli on yhteinen ja ilmenee jokaisessa lajin yksilössä. Sanomme mieltä omaksi, mutta emme me ole mieltämme itse luoneet. Olemme keränneet siihen palasia toisilta ihmisiltä. Aivomme ovat pitkän kehityksen tulos, eikä niiden tapa käsitellä tietoa ole erityisen yksilöllistä.

Toki olemme yksilöinä erilaisia. Meillä on ominaisuuksia, joita voimme käyttää hyväksemme, ja oikeuksia, joita eri maissa eriasteisesti kunnioitetaan tai riistetään. Ihmisoikeudet eivät toteudu maissa, joissa ihmiskuva on yksioikoinen, ja auktoriteetit päättävät, mitä ihmiset saavat sanoa, ajatella ja tuntea.

Emme kuitenkaan ole erillisiä, vaan riippuvaisia toisistamme hyvässä ja pahassa, kohtalomme ovat yhteen kietoutuneet.

Kaikki päät käyttöön!

Erityisen itsenäisiä ajattelijoita emme ole. Imemme ja omaksumme toisilta oppeja, joita alamme kutsua omiksemme. Toistamme niitä sujuvalla paatoksella.

Uskomme auktoriteetteihin juontaa juurensa kasvatukseen. Meille opetetaan, miten asioista pitää ajatella. Itsenäinen ajattelu on vallassa oleville uhka, koska siitä ovat kaikki kapinat alkaneet. Siksi heidän on kitkettävä se ihmisistä hinnalla millä hyvänsä.

Omilla aivoillaan ajattelevat eivät kuvia kumarra. He kytkeytyvät faktoihin ja pitävät puolensa. He uskaltavat olla eri mieltä ja sanoa sen. Heitä pidetään usein hankalina.

Jokaisen ryhmän toiminnassa on säännöt, joilla toimitaan. Silloinkin kun niitä ei ole ääneen ilmaistu, ihmiset aistivat ne ja toimivat niiden mukaan. He tietävät, mikä on sopivaa, ja mikä ei.

Palkkiot ja rangaistukset ovat tapa ilmaista niitä. Kepin ja porkkanan avulla aasit saadaan toimimaan halutulla tavalla, mutta ihmisillä on omakin tahto. Sen saa käyttöön ja tekemään ihmeitä, jos häntä kohdellaan ihmeiden tekijänä.

Ratkaisevaa tietenkin on, toimiiko kokonaisuus, syntyykö sitä, mitä on tarkoitus saada aikaan. Sivutuotteena syntyy aina jonkinlaisia tuloksia ja monenlaisia tunteita.

Vahvat ja tyhmät ryhmät

Yhdessä tekemisen ehkä vaikein rasti on kommunikaatio, viestien kulkeminen jäsenten välillä. Sanat ovat tässä aika pienessä roolissa. Ihmisillä on kyky tulkita tarkoitus, niin sanotusti lukea rivien välit. Me kuulemme mitä luulemme, ja loput sepitämme.

On olemassa kahdenlaisia ryhmiä: vahvoja ja tyhmiä. Tyhmässä ryhmässä yhteistyö takkuaa. Egot törmäilevät toisiinsa ja nahistelevat mitättömistä asioista. Vahvassa ryhmässä jokainen hoitaa oman osansa ja tukee toista. Homma hoituu hyvässä hengessä, ja vaikeudet kohdataan yhdessä. Tyhmässä ryhmässä syytetään toisia ja olosuhteita. Vahvassa ryhmässä sekä ilot että vaikeudet jaetaan kaikkien kesken. Lienee selvää, kumpaan ihmiset haluavat kuulua. Aina ei kuitenkaan voi valita laumaansa...

Tulosten kannalta oleellista on lataus, jolla toimitaan yhdessä. Se syntyy kolmen asian yhdistelmänä: tarkoituksesta, ihmisistä ja systeemeistä.

Kaikki lähtee tarkoituksesta: mitä on tarkoitus saada aikaan. Jos siitä ollaan eri linjoilla, ristiriidat ovat väistämättömiä.

Yleinen virhe on, että tarkoitus yritetään työntää ihmisiin "ylhäältä". Heidät joudutaan houkuttelemaan tai pakottamaan toimimaan toisen tahdon mukaisesti. Paljon parempi tulos saadaan, kun ihmiset sisäistävät tarkoituksen ja tahtovat vapaaehtoisesti toimia tarkoituksen toteuttamisessa.

Näin syntyy maaginen noste, joka tuottaa suoranaisia ihmeitä. Kun on syntynyt jotain erityisen upeata, ihmisten sanotaan ylittäneen itsensä. Tosiasiassa kyse on vain siitä, että toteuttaessaan omaa tahtoaan ihmiset saavat itsestään enemmän irti kuin pakottamalla.

Kun ihmiset lyövät viisaat päänsä yhteen ja alkavat toimia aidosti yhdessä, syntyy enemmän kuin oletettiin. Puhutaan huippusuorituksista.

Huiput toimivat toisin

Monet sanovat, että hyvä riittää. Kenelle riittää, kenelle ei. Meidän kaikkien onneksi on ihmisiä, jotka eivät tyydy hyvään. Heitä kutsutaan huipuiksi, ja heitä on kaikissa ammateissa ja aloilla. He saavat aikaan asioita, joita muut eivät osaa edes kuvitella. He luovat ihmeitä.

Tärkeätä on motiivi, syy miksi joku haluaa olla erinomainen.

Huipuksi pääsee vain toimimalla toisin kuin huonot ja keskinkertaiset. Vanhat kaavat tuottavat samaa vanhaa, uutta syntyy vain rikkomalla totutut tavat. Ensin muuttuvat ajatukset, sitten teot.

Toinen ehto uuden syntymiseksi on, että ei pelkää virheitä. Ego pelkää niitä, koska se hakee hyväksyntää ja on epävarma itsestään. Pelko estää oppimisen ja osaamisen kehittymisen.

Pelosta pääsee kohtaamalla sen, siis pelkäämällä. Kun tekee sitä, mitä pelkää, kohtaa elämän silmästä silmään. Jos ei pakene, pelko muuttuu voimaksi. Tätä kannattaa kokeilla.

On paljon asioita, joita täytyy tehdä. Kun ne tekee vaikka pelkää, huomaa, että pelko ei estä meitä toimimasta. Päinvastoin, paineisessa tilanteessa mieli löytää voimia, joita se ei tiennyt itsessään edes olevan.

Pelkoa ei pidä pelätä

Suorana eläminen on oman pelon kohtaamista, sen vaikutusten tutkimista hetkestä hetkeen. Pelkoa ei saa pelätä. Sitä pitää seurata uteliaana ja nöyränä, antaa sen kertoa tarinansa.

Jos pelon liikehdintää pystyy seuraamaan suorana, ilman egoa, pelko ei enää estä meitä toimimasta niin kuin oikein on.

On kahdenlaista pelkoa: todellista ja egon luomaa. On hyvä pelätä todellisia vaaroja. Sellainen pelko estää meitä vahingoittamasta itseämme. Egon pelot ovat kuviteltuja. Ne perustuvat oletuksiin, joista suurin osa on vääriä.

Erityisesti ego pelkää paljastumista. Pelkäämme julkista nöyryytystä, ja siksi emme uskalla ottaa riskejä. Kiistatonta kuitenkin on, että hallittu riski on hyvästä. Sopivan haastavaa tehtävää tehdessä keskitymme tekemiseen täysin, eikä mieleen mahdu mitään muuta.

Tekemisen hurmos syntyy, kun joudumme vähän pinnistelemään selviytyäksemme kunnialla.

Tämä pätee myös yhteisöjen tasolla. Hyvin menestyneet yritykset nukahtavat, ja unohtavat kehittymisen. Sama koskee virastoja ja laitoksia, jotka toteuttavat ulkopuolelta annettua kapeaa tehtävää.

Haasteita tarvitaan oman elinvoiman elvyttämiseksi. Upeinta olisi, jos ne tulisivat sisältä, omasta halusta eivätkä ulkoisen pakon edessä. Ero on iso, toinen syntyy ilosta, toinen pelosta.

On ihan eri asia joutua tekemään jotain ja saada tehdä sitä. Siitä tulemmekin toiseksi viimeiseen teesiin.