fi

15. Nouse vielä sentti

15. Nouse vielä sentti 

Heti kolmannen kirjan jälkeen vedin kaksi tiukkaa kiertuetta. Keväällä 2003 starttasivat kolmetuntinen arvovalmennus K-ryhmän väelle asiakkaiden odotusten ylittämisestä ja Suomen Yrittäjien ja Tapiolan yhteinen hanke Yrittäjän iltakoulu, jossa olen saanut kolmena vuonna olla alustajana. Iltakoulut ovat hieno ja edelleen jatkuva perinne.

Kiersin Suomea ristiin rastiin ja tiukimman viikon aikana pidin 11 luentoa yhdeksällä paikkakunnalla. Vedettyäni päivällä kaksi kolmen tunnin valmennusta ja puhuttuani illalla yli tunnin 200 kuulijalle en illalla enää kyennyt kissaa sanomaan.

Etukäteen hirvitti. Kysyin Esalta, uskallanko vetää niin kovaa tahtia, ja sain häneltä mahtavan ohjeen: jokaisen vedon jälkeen pää pitää heti täysin nollata ja alkaa saman tien latautua seuraavaan vetoon. Tuon viikon viimeisen keikan jälkeen olin niin väsynyt, että piti istua puoli tuntia ennen kuin uskalsin lähteä ajamaan Peurungalta kotiin.

Se toki helpotti, että jokaista esitystä ei tarvinnut alusta asti rakentaa, mutta vaikka pidin 58 kertaa ihan saman luennon, kahta samanlaista tilaisuutta ei ollut. Koskaan en kokenut toistavani itseäni, koska yleisö tekee aina yli puolet puheesta. Ja yleisöhän kuulee esityksen ensimmäisen kerran.

Esan tilaisuuksien kehittelyyn ei enää aika riittänyt, mutta hänellä riitti menoa muutenkin. Hän oli aloittanut syksyllä 2002 Teknisen korkeakoulun professorina, mutta päätyö se ei ollut. Vielä kerran palasin Pafokselle heinäkuussa 2003. Esan 50-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetty juhlaseminaari huipentui Esalle ojennettuun kirjaan Cameo, jonka Sebastian Slotte ja Sevi Siljola olivat Esalta salaa kasanneet.

Kirjaan oli pyydetty kymmeniltä Esaa tuntevilta joko teksti tai haastattelu. Kirjaan kirjoittivat mm. Esan sydänystävät Raimo P. Hämäläinen, Ensio Miettinen, Kirsti Paakkanen, M. A. Numminen, Ilkka Niiniluoto, Kirsti Lonka, Leena Peltonen-Palotie, Lenita Airisto, Ari Vatanen, Jorma Uotinen, Rosa Liksom, Pertti Korhonen ja Pentti Kouri. Haastattelun antoivat Jörn Donner, Leif Segerstam ja Jorma Ollila, joka pohti suomalaisen miehen onnellisuutta Esan innoittamana.

Omassa tekstissäni pohdin nosteen olemusta ja syitä sen vähäisyyteen yrittäen välttää tarpeetonta hehkutusta.

Matti Alahuhta ja Pekka Himanen muotoilivat yhdessä luovan työn kulttuurin viisi pääperiaatetta:

  1. Innovaatio on taloudellisen kasvun perusta, ja tämä edellyttää yrityksiltä ihmisten yllyttämistä luovuuteen.
  2. Informaatiotaloudessa uutta syntyy verkostoissa eikä yksittäisten yritysten ponnistuksina.
  3. Yksilön tulee saada käyttää omaa potentiaaliaan ja kehittyä ihmisenä. Tämä edellyttää intohimoista sydämen suhdettaomaan tekemiseen.
  4. Yksilö on olemassa osana yhteisöä, yksilöä ei ole.
  5. Työ on keskeinen osa elämäämme ja tukee arvokkaan elämän toteutumista.

Johtamisessa tämä tarkoittaa tilan antamista luovuudelle, innostusta synnyttävien tavoitteiden asettamista, oman potentiaalin toteuttamista täydesti, toisten arvokkuuden tunnustamista ja työn ja muun elämän tasapainon hakemista.

Juhlaseminaari oli kohottava kokonaisuus, hengeltään erilainen kuin ns. perus-Pafos. Platon-salissa oli kovia nimiä tuvan täydeltä.

Silloin en tiennyt, että tuo kerta jäisi minulta viimeiseksi. Seuraavana vuonna Intotalo toteutti nuorille suunnatun Tulenkantajat-seminaarin, ja lokakuussa kalenterini oli turvoksissa luentokiertueista. Sydämeeni Pafos jäi pysyvästi, ja ehkä sinne vielä fyysisestikin palaan.

Kiihotusta kapinaan latteutta vastaan

Seuraavassa kirjassani etsin käytännön keinoja nostaa toiminta uudelle tasolle. Teema tuntuu loppuun kalutulta, mutta sytyin siitä puhuttuani kahden vuoden aikana sata kertaa otsikolla "Hyvä ei riitä". Viestini oli, että hyvien joukosta nousevat huipuksi ne, jotka saavat asiakkaansa kokemaan: "MAHtavaa!"

Ällistyin, miten harvinaista tämä on. Asiakkaat ovat Suomessa tottuneet saamaan hyvää palvelua ja laatutuotteita, mutta hohto puuttuu. Kaksi vuotta yritin oppia ymmärtämään, miksi näin on ja mitä asialle voisi tehdä. Kirja Hohtoa kohti oli minun vastaukseni.

Kysyn, mikä johtaa harppaukseen hyvästä hohdokkaaksi. Vastaan: toiset saa sykkimään vain, jos omissa touhuissa on sykettä ja sydäntä.

Hohdon löytämiseksi ei tarvitse liikkua mihinkään. Riittää, kun jokin liikahtaa päässä tai sydämessä. Hohtoa on kaikessa, mitä rakastamme, ja se kaikki on ihan lähellä - mielessämme.

Hohdokkuutta syntyy yhteydestä toisiin ihmisiin, välittämisestä, toisten kunnioituksesta ja halusta olla hyvä ihminen. Sitä ei synny yhteisössä, jossa ihmiset elävät täynnä itseään ja toteuttaessaan itsekkäitä unelmiaan vain käyttävät toisiaan hyväksi.

Yritän kiihottaa ihmisiä hyväntahtoiseen kapinaan latteutta, tylsyyttä ja tyhjänpäiväistä touhuamista vastaan. Jos mikään elämässä ei sytytä ja kolahda, vikaa voi olla lähettimessä tai vastaanottimessa. Jotain pitää tehdä!

Asiakkaille pitää tarjota jotain omaperäistä ja hohdokasta. Tavallisen hyvä ei riitä silloin, kun sellaisia on tarjolla useita. Jos asiakas ei syty, hän ei osta.

Yksi syy hohdon puutteeseen on, että työstämme on tullut abstraktia. Työn todellista laatua on entistä vaikeampi hahmottaa, koska siitä jää jälki vain mieleen. Sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Monien työ on vain papereita, puhetta, tietoa ja tunteita.

Toinen syy on, että kaikki työ on tunnetyötä kahdessakin mielessä. Liian vähän välitetään siitä, miltä tuntuu olla töissä Noirossa tai Nordeassa, eikä kukaan tiedä, mitä asiakkaan päässä liikkuu hänen ostaessaan ruokaa tai jonottaessaan pakettia postissa. Mikä on tuskan aste, kun jonottaa helpdeskiin tietokoneen tehtyä tiltin? Entä miten saa ihmiset Keskossa, Koneessa tai Kelassa rakastamaan työtään?

Pura päätäsi paperille

Kehotan ottamaan kynän ja tyhjän paperin ja kirjoittamaan otsikoksi Tilanne nyt. Pyydän kiteyttämään ajatukset siitä, miten oman ja yksikkösi tilanteen näet: mikä on hyvin, mikä nyppii, mitä pitäisi muuttaa?

Paperin toiselle puolelle kirjoita, millainen on realistinen unelma tilanteesta vuoden päästä. Kirjoittamiseen menee 5 minuuttia. Älä järkeile, vaan kirjoita spontaanisti, mitä mieleen tulee.

Tämä ei tietenkään riitä. Homma on vasta savolainen projekti, tekemistä vaille valmis.

Tarvitaan tuhti annos tahtoa ja tunnevoimaa. Ihminen on olioista ainoa, joka pohtii omaa olemistaan, hakee sille merkitystä, mielekkyyttä.

Syntyjä syviä koskevat kysymykset pulpahtavat mieleemme yleensä silloin, kun elämä tavalla tai toisella tökkii. Ja kysyminen loppuu, kun homma taas rullaa ja aika ja energia menevät arjen askareista selviämiseen.

Eläminen on hohdon hakemista. Me haluamme tulla kosketetuksi, kokea merkityksiä, syvyyttä, herkkyyttä, kohonnutta elämäntuntoa.

Elokuvaohjaaja David Mamet kirjoittaa kirjassaan Tosi ja epätosi, että paremman puutteessa hyväksymme kakkoslaadun, nauramme epähauskalle, ihastelemme latteuksia, yllätymme arvattavasta.

Todellisten ärsykkeiden puuttuessa meillä on kyky tulla manipuloiduksi ja manipuloida itseämme, pitää muotoa sisältönä, hyväksyä halpahintaiset, kuluneet elämykset siinä pelossa, ettei olisi elämyksiä lainkaan. Yleisö saapuu teatteriin kokeakseen tunteita ja maksettuaan tullakseen liikutetuiksi he käyttävät tuota oikeuttaan koko rahan edestä.

Mutta aitoa me tahdomme, totta ja todellista tunnetta.

Miksi hohto sitten on niin harvinaista? Miksi se niin helposti hiipuu? Miksi iskee turhautunut tylsyys, aneeminen apatia? Syitä tulee hakematta mieleen:

1. Hohdon synnyttäminen ei ole tavoitteena.

2. Joukkue ei pelaa yhteen.

3. Ihmiset ovat passiivisia.

4. Tunteita ei näytetä, eikä niitä juuri ole.

5. Pelko hallitsee, kaikki kyräilevät ja kilpailevat keskenään.

6. Huumori on ilkeätä, sarkastista leukailua.

7. Työstä puuttuu pointti ja sitä on ihan liikaa.

8. Asiakkaita ei tunneta.

9. Asiakkaiden vaatimuksista joudutaan tinkimään.

10. Huonot kokemukset ovat tuoreessa muistissa.

Mielen myrkyt kovertavat ilon

Hohdon hiipumisen taustalla on kolme tekijää, joita Daniel Goleman nimittää mielenmyrkyiksi. Ne kovertavat ihmisen sisältä, nakertavat hänen elämänilonsa ja sisäisen hehkunsa, tappavat hohdon ja estävät rakentavan ja ehjän yhteistyön ihmisten välillä.

Nämä mielen myrkyt ovat

  • kyltymättömyys, nautinnon tavoittelu, ahneus (craving)
  • aggressiot, viha, pelko, suuttumus, ärtymys (aggression, anger, hatred)
  • itsepetos, harhakuvitelmat, unelmissa eläminen (delusion).

Hohdokasta on vaikea nähdä tai tehdä, jos on loputtoman tyytymätön, levoton ja harhainen. Länsimainen yhteiskunta edistää mielen myrkkyjen leviämistä. Itsekkyys, kilpailu ja aineelliset arvot ovat otollista kasvualustaa ahneudelle, peloille, ristiriidoille, välinpitämättömyydelle, vihalle ja itsepetokselle.

Mielen myrkyt saavat ihmisen elämän pyörimään lähes sairaalloisesti oman navan ympärillä. Pitää saada huomiota, voittaa, olla vahva ja kova. Koko elämä pyörii kolmen käsitteen ympärillä: minä, minun, minulle.

Tällainen ihminen käyttää toisia elääkseen todeksi omia kuvitelmiaan, mutta ei löydä toista tunnetasolla. Siitä hohdossa on kysymys, yhteydestä toiseen.

Jos yhteys katkeaa, seuraa monta pahaa: irrallisuuden tunne, kyvyttömyys syttyä, laskelmoivuus, merkityksettömyyden tunne, levottomuus, pinnallisuus.

On muitakin syitä, jotka estävät kohtaamasta ihmisiä ihmisinä. On kuitenkin huomattava, että tulehtuneissakin tunnesolmuissa tai tunneköyhissä suhteissa ihmiset voivat suoriutua työstään.

Ihmiset tarvitsevat sytykkeitä syttyäkseen ja sykkiäkseen. Niitä ei synny, jos johtaminen on ihmisten vahtimista, yksipuolista pomottamista.

Hohtoon tarvittava tuike syntyy itsekunnioituksesta, omien arvojen mukaan elämisestä, korkeasta moraalista, kyvystä erottaa hyvä pahasta ja väärä oikeasta, toisten kunnioittamisesta, myötätunnosta, kuuntelemisesta ja toisen kohtaamisesta.

On tärkeätä, että hohtoa haluaa. Mutta se ei riitä. Hohto pitää havaita ja se pitää tunnistaa, kun sellaista kohtaa.

Hehkua saa ilman syytä

Arkemme pyörii neljän asian ympärillä:

· Ihmiset, joiden kanssa elämme päivin, illoin ja öin.

· Hankkeet, joissa olemme mukana.

· Rahan hankkiminen, käyttäminen ja sen puutteen päivittely.

· Terveys, joka sisältää kehon krempat ja mielenvireen vaihtelut.

Terveyttä ajattelemme ja arvostamme eniten ollessamme sairaita. Raha on monille tärkeämpää kuin julkeamme myöntää. Moni kuvittelee, että rahalla voisi ratkaista monia ongelmia. Saa sillä itsetuntoa, turvaa ja tietynlaista arvostusta, mutta rahahuolia ei pelkällä rahalla poisteta. Eniten elämän koettu hohto riippuu lopulta siitä, mitä saamme tehdä ja kenen kanssa.

Itselleen kannattaa tehdä tarpeeksi usein selväksi, miksi ja kenelle tekee hankkeitaan. Tom Peters suosittelee kirjassaan Reinventing Work "inventoimaan" ihmiset ja hankkeet ja arvioimalla kutakin hetkisen: millaisia tunteita nousee pintaan, kun ajattelee ihmisiä tai tehtäviä?

Oma versioni tästä ideasta on, että tekee ensin listan molemmista ja merkkaa

  • kaksi plus-merkkiä niiden ihmisten kohdalle, jotka ovat erityisen rakkaita ja energisoivia,
  • yhden plussan saavat ihmiset, joiden kanssa on mukava toimia yhdessä,
  • neutraalit saavat nollan,
  • yhden miinuksen sellaiset, jotka vievät voimamme,
  • kahden miinuksen ihmiset ovat maanvaiva, joiden takia pää käy kuumana silloinkin, kun he eivät ole paikalla.

Listan tehtyään huomaa, että suurin osa oman verkoston ihmisistä saa plussia ja useimpiin tehtäviin liittää mukavia mielikuvia.

Oleellinen kysymys on, mitä voi tehdä ihmisille, jotka vievät voimat, ja tehtäville, joista ei enää innostu. Yhtä lailla pitää miettiä, miten voisi osoittaa arvostusta niille, joita arvostaa.

Nostamalla asiat käsittelyyn ja puuttumalla niihin vapautuu valtavasti energiaa. Tärkeintä on ymmärtää, että oma suhtautuminen asioihin ja ihmisiin ei ole objektiivinen totuus, vaan subjektiivinen ja usein tunneperäinen reaktio.

Eletyn elämän etapit

Olin innoissani hohdon teemasta, mutta kaipasin vielä kirjaan konkreettisia esimerkkejä, enkä oikein niitä itse keksinyt. Pyysin apua. Lähetin 50 arvostamalleni henkilölle sähköpostin, jossa pyysin näitä eri aloilla työskenteleviä ammattilaisia kertomaan, millaiset asiat ovat merkittävästi vaikuttaneet heidän tapaansa ajatella ja tehdä työtä.

Tehtävänanto oli sama kaikille, ja jokainen valitsi itse näkökulman ja esimerkit. Melkein kaikki vastasivat, ja tarinat olivat todella aitoja ja koskettavia. Pieneltä tuntuvat episodit elämässä olivat vaikuttaneet lähtemättömästi ja kasvaneet mittoihinsa usein vasta ajan myötä.

Ryhmittelin vastaukset kuuteen ryhmään: opettavia tapahtumia, elämän käännekohtia, vinkkejä, läheisiä ihmisiä ja erilaisia intohimon kohteita. Kolahdusten takaa löytyi logiikka, joka yhdistää meitä kaikkia: me janoamme kokea sellaista, mikä koskettaa ja tuntuu merkitykselliseltä.

En yritä kirjassani esittää kaiken kattavaa hohdon teoriaa, vaan esimerkein osoittaa, mikä saa mielen väreilemään.

Maailmankuvamme rakentuu tarinoista, lauseenpätkistä, kiteytyksistä, saduista, unelmista. Uudet oivallukset tulevat salakavalasti, koskettavat, tarttuvat mieleen ja muuttavat meitä. Niiden kautta määritämme maailmamme. Itselle tärkeät asiat voivat olla toisille mitättömiä.

Stockmannin varatoimitusjohtaja Jukka Hienonen lähetti vastauksensa jo tunnin kuluttua. Hän kertoi neljä tarinaa. Ensimmäinen oli ajalta, jolloin hän oli metsäkonevalmistaja Timberjackin vientijohtaja:

"Yritys oli silloin ja on edelleen maailman suurin metsäkonevalmistaja. Palkatessaan minut firmaan divisioonan johtaja Mikko Rysä sanoi minulle asiakkaista: "Tällaisen koneen, joka maksaa halvimmillaankin miljoona markkaa, ostaa yleensä yksityinen urakoitsija. Hän kiinnittää ja panttaa ainoan omaisuutensa eli yleensä talonsa viimeistä kattohirttä myöten saadakseen koneeseen lainaa pankista. Silloin on muuten parempi, että se kone perkele toimii."

Tämä lause opetti minulle jotain ohittamatonta asiakaslähtöisyydestä. Se oli niin universaali lausuma, että kun tulin tämän ideologian kanssa metsäkonefirman markkinointijohtajan postilta vähittäiskauppaan ilman päivänkään työkokemusta, ei työ tuntunut yhtään vieraalta, koska kulttuuri ja suhtautuminen asiakkaaseen oli Stockmannilla samanlainen.

Fortumin työterveyslääkäri Tapio Silvennoinen kertoi, miten valtavan vaikutuksen häneen teki yksi pieni sana: kollega.

"Äitini serkun mies, legendaarinen Kilon kunnanlääkäri Göran Sjöblom alkoi kutsua minua kollegaksi siitä päivästä lähtien, kun kuuli minun päässeen Helsingin Yliopiston Lääketieteelliseen Tiedekuntaan. Mestari kutsui rinnalleen ja otti kaltaistensa ihailtujen ammattilaisten joukkoon kertaheitolla tällä yhdellä sanalla: kollega! Tämä sana asenteineen oli silloin ja on nyt 34 vuotta myöhemmin lämpimästi hämmentäen minua hivelevä."

Toimittaja Tiina Toivakan kiirastuli alkoi aviomiehen kuolemasta. Hän jäi kolmen alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi. Esa Jaaksi taas kiinnostui mielen piilevistä voimavaroista ja kehitti AMT-tekniikan oltuaan läheltä piti -tilanteessa Humppilan lähellä keväällä 1972.

Pirkan päätoimittaja Kaisa Peutere kertoi yllätysmunasta, jonka päätimme antaa työpaikkamme koko henkilöstölle kiitoksena huikeasta tulosennätyksestä.

Keksimme pistää 1000 markan setelit suuriin pahvisiin pääsiäismuniin, jotka jaoimme tilaisuuden päätteeksi. Oli liikuttavaa omin silmin nähdä henkilökunnan hämmästys ja siitä seurannut hyvä mieli.

Monta tietä tähtiin

Jean Sibeliuksesta kertova elokuva, Timo Koivusalon ohjaama Sibelius alkaa ja päättyy kohtaukseen, jossa säveltäjämestari seuraa kotinsa pihalla puolisonsa Ainon kanssa kurkiparven ohilentoa. Silmät kiinni pariskunta kuuntelee häikäistyneenä lintujen ääntelyä.

Linnut olivat säveltäjämestarille erityisen rakkaita. Päiväkirjaansa hän kirjoitti: "Joutsenet ovat aina ajatuksissani ja antavat elämälle loistoa. Omituista todeta, ettei mikään koko maailmassa, ei taiteessa, kirjallisuudessa eikä musiikissa vaikuta minuun yhtä lailla kuin nämä joutsenet ja kurjet ja metsähanhet."

Pitääkö olla Sibelius kuullakseen hohtoa kurjen ääntelyssä tai mykistyäkseen joutsenen loiston edessä?

Eri ihmisiin kolahtavat eri asiat. Jos mieli kuormittuu liikaa, se ei enää syty mistään. Uupuneelle ihminen ympäristö on harmaan sävyjä, värit ja tuoksut katoavat.

Raila Hietala-Hellman kohoaa tähtiin laulamalla. Olli Leppäsen suurin opettaja on meri. Marjo Raivio sukeltaa. Seppo Lumikolle toimii musiikki, Titi Heikkilälle maraton. Anu Erosen sytyttää runouden, oopperan, jatsin, paritanssin ja jalkapallon lisäksi myös vuorikiipeily. Heli Pironetti hellii itseään vetämällä itsensä piippuun urheilussa. Hanna Laavainen osaa syttyä vaikka ruuhkaratikassa suuntaamalla ajatuksensa rutiinin sijasta kehittäville raiteille. Howard Sternin radioshow muutti Henkka Hyppösen käsityksen siitä, miten radiossa pitää esiintyä: oleellista on suora yhteys kuulijoiden alitajuiseen ja esitietoiseen maailmaan, jonka usein torjumme. British Museum on Markku Hautalan mykistävä temppeli. Samaa virkaa Rakel Hiltuselle hoitaa marraskuinen maisema mökillä. Anja Kulovesi ei ole ollut entisensä sen jälkeen kun löysi Milinan kylän Havaijilla vuonna 1989.

Ilo esiin vaikka väkisin

Hohtoa ei voi mitata, mutta kuitenkin se tuntuu tajunnassa ja näkyy numeroissa. Siellä, missä on hohtoa, syntyy kasvua. Hohdokkaassa toiminnassa on imua. Hohtoa voi hakea seuraavilla keinoilla:

  • Tavoitteet on asetettava uudestaan. Menestyksen, rahan ja suosion rinnalle on uskallettava haluta kukoistusta, nostetta, hohtoa ja sisäistä hehkua.
  • On vaihdettava latteiden visioiden tilalle selkeitä, innostavia, hohdokkaita ja yhteisiä näkyjä, joita ihmisten tekee mieli elää todeksi.
  • On rohkaistuttava käyttämään sanoja, joissa on virtaa ja potkua. On uskallettava olla intohimoinen, rakastaa, hehkuttaa ja hehkua, häikäistyä.
  • Koneistojen kätköissä on annettava tilaa yllätyksille. Tämä ei ole mahdollista, jos pelätään mokia ja niistä rangaistaan.
  • Ilo on kaivettava esiin. Hyytyneet hymyt on jalostettava nauruksi ja vapautuneeksi riemuksi.
  • Ihmisten väliset jännitteet eivät ole huono asia. Konsensus on köyhää, särmää tarvitaan herättämään ihmiset totutusta.
  • Kilpailu-, vertailu- ja vastakkainasetteluanalogioiden tilalle on otettava vertauskuvia taiteen ja yhdessä synnytettyjen elämysten maailmasta.
  • Määrällisten tavoitteiden rinnalle pitää tulla laadullisia tavoitteita, vaikka ne ovat vaikeasti mitattavissa.
  • Ihmisen sisäisen maailman rinnalla on opittava havaitsemaan ja ravitsemaan sitä, mitä tapahtuu ihmisten välillä.
  • On nostettava ihmisen nöyryyttämisen ja alistamisen tilalle elämän kunnioittaminen sen monissa muodoissaan.

Silti voi tehdä hyvää

Amerikkalainen Kent M. Keith kiteyttää kirjassaan Kaikesta huolimatta, että oikein toimiminen ei aina näytä heti tuottavan hyvää lopputulosta, mutta silti kannattaa toimia niin kuin oikeaksi kokee. Ei pidä lannistua, vaikka ihmiset eivät vastaa hyviin pyrkimyksiisi suosionosoituksilla.

"Maailman menossa ei ole paljon järkeä, mutta sinulla voi silti olla", Keith kiteyttää.

Ympäristömme yskii ja terrorismi uhkaa. Ydinaseilla planeetasta saisi asuinkelvottoman. Ruokaa tuotetaan yli tarpeiden, mutta yli miljardi ihmistä kärsii aliravitsemuksesta ja maailman rikkaimmassakin maassa 11 miljoonaa lasta elää köyhyysrajan alapuolella. Ihmiset janoavat huomiota ja julkisuutta, televisio ja lehdet esittelevät rikollisia sankareina. Tappaminen on sallittua, jos sille keksii syyn. Ihmiset huumaavat itseään, yhtiöt valehtelevat, vähemmistöt taistelevat elintilasta. Moraalista on tullut suhteellista ja subjektiivista, arvoista kertakäyttötavaraa. Piittaamattomuus ja häikäilemättömyys leviävät.

Tällaisessa maailmassa tarvitaan Keithin mukaan ihmisiä, jotka haluavat valita toisin kuin ihmisten enemmistö näyttää valitsevan. On suuri vaara mennä virran mukana rotkoon.

Keith kiteytti kirjassaan ajatuksensa kymmenen käskyn muotoon. Käskyt paljastavat paradoksin, jännitteen, joka on tyypillistä inhimillisessä toiminnassa.

Tekstin perusajatus oli syntynyt 1968 nuoren Keithin kävellessä koulun päättäjäisiin, ja hän julkaisi käskyt Harvardin oppilaskunnan johtajille tarkoitetussa kirjasessa. Melkein 30 vuotta kului niin, että Keith ei kuullut käskyistään mitään. Sitten eri puolilta alkoi tuli viestejä, että ne olivat koskettaneet ihmisiä. Honolulun poliisipäällikkö soitti kuultuaan käskyt poliisipäälliköiden kokouksessa, kirjastonhoitaja Chaminadesta oli löytänyt ne netistä, joku oli pannut ne kalifornialaisen koulun opettajanhuoneen seinälle.

Kalkutan lastenkodin seinältä ne päätyivät lehteen ja alkoivat levitä maailman eri kolkkiin ilman minkäänlaista markkinointia.

Kun käskyt vuonna 2001 julkaistiin kirjana, niistä tuli valtaisa myyntimenestys. Kymmenen käskyn idea on yksinkertainen:

1. Ihmiset ovat epäjohdonmukaisia, epäloogisia ja itsekeskeisiä, mutta siitä huolimatta heitä pitää rakastaa.

2. Ihmiset syyttävät hyväntekijää itsekkäistä ja alhaisista tarkoitusperistä. Silti hyvää voi tehdä.

3. Saat menestyessäsi vääriä ystäviä ja aitoja vihollisia, mutta silti kannattaa menestyä.

4. Tekemäsi hyvä unohdetaan huomenna, mutta tee silti hyvää.

5. Rehellisyys ja välittömyys tekevät sinusta haavoittuvan. Ole silti rehellinen ja välitön.

6. Pienet ihmiset saattavat tyrmätä suurimpienkin ajattelijoiden ideat. Suuria kannattaa silti ajatella.

7. Ihmiset ovat suosiollisia heikoille, mutta seuraavat vain vahvoja. Taistele edes muutamien heikkojen puolesta.

8. Se, minkä rakentamiseen käytät vuosia, voi tuhoutua yhdessä yössä. Rakenna silti.

9. Ihmiset tarvitsevat apua, mutta he voivat hyökätä sinua vastaan. Auta silti.

10. Vaikka annat maailmalle parhaasi, sinua isketään kasvoihin. Anna silti maailmalle parhaasi.

Kyse on hyvän tekemisen motiivista. Aidosti hyvä ihminen ei tarvitse syytä ollakseen toisille hyvä. Hän ei ole hyvä siksi, että joku sitä vaatii tai saadakseen itselleen jotain etua.

Hyvä ihminen haluaa olla toimissaan hohdokas ihan vain siksi, että se on upea tapa elää elämää.