4. Kaiken voi korjata

Ego on taitava tekemään elämästä vaikeaa ja estämään meitä toteuttamasta elämän tarkoitusta.

Näkemämme ja kokemamme elämä on mielemme rakentama yhdistelmä totta ja tarua. Jotain tapahtuu, mutta tulkitsemme sen kukin omalla tavallamme. Elämme yhdessä ja samassa maailmassa toisten ihmisten, eläinten, kukkien ja tähtien kanssa, mutta samalla jokainen elää omassa kuplassaan, mielen rakentamassa muka-maailmassa.

Maailman tila on ikävä todiste siitä, että tässä rakennelmassa on jotain pielessä. Maailma on rikki.

YK julkisti vuonna 2015 listan maailman haasteista. Siinä on 17 ongelma-aluetta, jotka meidän pitäisi pystyä yhdessä ratkaisemaan vuoteen 2030 mennessä, jotta emme tuhoa rakasta kotiamme. Mikään ei nyt viittaa siihen, että tässä onnistumme.

Syitä on kaksi.

Ongelmat ovat ensiksikin niin isoja, että kukaan ei voi niitä yksin ratkaista. Tarvitaan yhteistyötä, mutta siihen emme ikävä kyllä pysty. Toiseksi, ratkaisu edellyttäisi meiltä ihmisiltä muutoksia, joita emme halua tehdä.

Luulisi, että ihmisillä riittäisi ymmärrystä reagoida oikein uhkiin, jotka mädättävät maailmaa hitaasti, mutta kiihtyvällä nopeudella.

Eipä näytä riittävän, kahdesta syystä.

Toivo on toiveunta

Ensimmäinen syy on se, emme tajua omaa osuuttamme kriisien synnystä ja ratkaisusta. Maailman ongelmat näyttävät ulkoisilta, ja oma osuutemme niihin tuntuu niin mitättömältä, että omaa toimintaamme ei ole tarvetta tarkistaa omaa toimintaa.

Toinen syy on, että jokaisella meistä on oma agendamme ja prioriteettimme. Ne perustuvat omaksumiimme arvoihin, uskomuksiin, mieltymyksiin ja oletuksiin. Useimmat kuvittelevat, että hänen käsityksensä maailmasta on oikea ja parempi kuin toisin ajattelevien. Kuvittelemme myös, että olemme valmiit oikaisemaan väärät käsityksemme.

Molemmat ovat toiveunta. Ihmisten enemmistö torjuu ikävät faktat kieltämällä ne tai pakenemalla unelmiin. Toivo paremmasta on mielen sisäistä huumetta, pakoa todellisuudesta.

Kiihkeimmin puolustamme asioita, jotka koemme itsellemme erityisen tärkeiksi. Fanaatikot ovat olleet valmiit antamaan vaikka henkensä omien uskomustensa puolesta, eivätkä he ole epäröineet vaikka tappaa toisia ihmisiä niiden vuoksi. Miljoonat ihmiset ovat menettäneet henkensä uskon, aatteen ja isänmaan nimissä käydyissä taistoissa. Ja tälle tarinalle näyttää tulevan loputtomasti jatko-osia.

Me olemme ongelma

Väistelemme vastuuta. Se on tyhmää, koska itse me joudumme seurauksista kärsimään.

Katsomme tilannetta väärin. Tosiasiassa me olemme itse luoneet maailman ongelmat. Kun tämän huomaa, ratkaisu on yksinkertainen: pitää poistaa syy. Itseaiheutetut ongelmat sekä yksilön että yhteisön tasolla ratkeavat, kun niitä lakkaa luomasta.

Me olemme ongelma, jota yritämme ratkaista.

Maailman suunnan kääntämiseksi tarvitsemme ihmeen. Tämä edellyttää suoraa näkemistä, tosiasioiden tunnistamista ja virittymistä ihmeiden taajuudelle.

Egon hallitsema mieli on tähän liian epäherkkä, hidas ja epäluotettava. Se lilluu omissa liemissään ja torjuu suoralta kädeltä puheet ihmeistä.

Ihmeitä on vähän vaikea todistaa tapahtuvan, mutta sen tiedämme, että elämä yllättää joskus myönteisesti. Jos mieli on avoin ja altis näkemään, se näkee mahdollisuuksien maailman. Siellä on kaikkien ihmeiden koti.

Jos katselee elämää vain omien linssiensä läpi, näkee kovin vähän. Maailma on enemmän kuin hurjimmatkaan kuvitelmamme tai pahimmatkaan pelkomme siitä. Siksi omien rajojensa rikkomisesta kannattaa tehdä tapa. Sillä lunastaa lipun mahdollisuuksien maailmaan.

Apea arki alkaa muuttua upeaksi, kun tajuaa muutoksen alkavan mielestä. Jos maailmalle haluaa tehdä jotakin, se on nähtävä toisin. Kun näkee toisin, alkaa toimia toisin.

Viides teesi nostaa esiin ehkä pahimman solmun.Kirjoita tekstisi tähän...