Minän myytti

Kotisivuillani on viime päivinä ollut vilkasta: jopa yli tuhat kävijää PÄIVÄSSÄ. Kaikki kirjani ovat olleet täällä (lähes) kokonaan luettavissa. Se tekee noin 5 000 kirjan sivua. Lisäksi keräsin nyt kahdeksasta kirjasta keskeisiä ajatuksia ja laitoin ne kirjan kotisivun alkuun ennen sisältöä sekä myös tämän blogin liitteeksi. 

Olen jo ensimmäisessä kirjassani puhunut asiasta, joka kiteytyy viimeisen kirjani otsikon kahteen sanaan: oikein ja hyvin. Elämässä oleellista on nähdä oikein ja toimia tuon näkemisen pohjalta hyvin.

Olen kirjoittanut työstä, johtamisesta ja ennen kaikkea elämästä. Tekstejäni lukeneille ei liene jäänyt epäselväksi, että näen elämän ihmeenä, jonka syvyyttä emme täysin tajua. Olen saanut myös nähdä, miten ihmiset ovat myös tehneet ihmeitä saamalla aikaan enemmän kuin uskoivat olevan mahdollista.

En ole kantojani kenellekään tuputtamassa. Toivon vain, että sanani rohkaisevat elämänmenon aitoon ihmettelyyn. Siinä on yksi ehto: minä eli oma ego on pidettävä aisoissa. 

En todellakaan väitä, että minää ei ole olemassa. Lähden siitä, että kyseessä on ajattelun luoma fiktiivinen hahmo, jonka annamme päättää elämästämme. Ego ei tyydy tarkkailemaan elämää ulkopuolellaan, vaan puuttuu siihen kaiken aikaa ja aiheuttaa KAIKKI ongelmat. 

Minuuden olemusta on vaikea tunnistaa, koska maailmankuvamme perustuu kahteen väärään oletukseen: ajatukseen erillisyydestä ja ajasta. Olemme erottamattomasti kietoutuneita toisiimme ja aika on ajattelun luomus; tunne ajan kulumisesta syntyy ajattelemalla. 

Maailman näkeminen oikein johtaa vapautumiseen ajatusten mielivallasta. Tosiasioiden edessä minämyytti murenee. Tämä tapahtuu nyt tai ei koskaan.

Tämä haastaa nykykäsityksen aika rankasti. Kirjoissani esittelen erilaisia keinoja tämän toteuttamiseksi, mutta todellinen muutos tapahtuu sanojen tuolla puolen. Silloin maailman rajat häviävät, koska ne ovat vain mielen luomia.

Minuudella on oma paikkansa elämässä, mutta ihmeen tajutakseen se joutuu tyytymään kuvitteluun. Ihmeessä eläminen on minun sanastossani elämää suorana ja se on mahdottoman upea tapa elää. Kun yhteys elämän ihmeeseen irtoaa, elämä menettää merkityksensä. 

Jos emme näe ihmeitä, vaikka elämme niiden keskellä, emme katso elämää tarpeeksi tarkasti. Erityisen vaikea on havaita itse olevansa osa elämän ihmettä. Ego on tähän syypää. Sillä on taipumus itsensä vähättelyyn, ja sille käsitykselle se saa jatkuvasti vahvistusta toisilta.

Minulle oli iso oivallus huomata, että minuuden myyttiin liittyy itsensä vähättely. Käytän siitä nimitystä alimielisyys. Sen uhreja löytyy enemmän kuin itsestään liikoja luulevia. 

Haaste on heitetty: oikein näkeminen on ihmeen näkemistä maailmassa, toisissa ja itsessä. Se siirtää fokuksen fiktiosta faktoihin. Näin minämyytti löytää luontaisen ratkaisun ja se on totisesti korkea aika jo ratkaista.