Minän myytti

Kotisivuillani on viime päivinä ollut vilkasta: jopa yli tuhat kävijää PÄIVÄSSÄ. Kaikki kirjani ovat olleet täällä (lähes) kokonaan luettavissa. Se tekee noin 4 500 kirjan sivua. Lisäksi keräsin kahdeksasta kirjasta keskeisiä ajatuksia ja laitoin ne kirjan kotisivun alkuun ennen sisältöä ja tämän blogin liitteeksi. 

Olen jo ensimmäisessä kirjassani puhunut asiasta, joka kiteytyy viimeisimmän kirjani otsikon kahteen sanaan: oikein ja hyvin. Elämässä oleellista on nähdä oikein ja toimia tuon näkemisen pohjalta hyvin.

Olen kirjoittanut työstä, johtamisesta ja ennen kaikkea elämästä. Tekstejäni lukeneille ei liene jäänyt epäselväksi, että näen elämän ihmeenä, jonka syvyyttä emme täysin tajua. Olen saanut myös nähdä, miten ihmiset ovat tehneet ihmeitä saamalla aikaan enemmän kuin uskoivat olevan mahdollista.

En ole kantojani kenellekään tuputtamassa. Toivon vain, että sanani rohkaisevat elämänmenon aitoon ihmettelyyn. Siinä on yksi ehto: minä eli oma ego on pidettävä aisoissa. 

En todellakaan väitä, että minää ei ole olemassa. Lähden siitä, että kyseessä on ajattelun luoma fiktiivinen hahmo, jonka annamme liikaa päättää elämästämme. Ego ei tyydy vain tarkkailemaan elämää, se puuttuu siihen kaiken aikaa ja aiheuttaa monenlaisia ongelmia. 

Minuuden olemusta on vaikea tunnistaa, koska maailmankuvamme perustuu kahteen väärään oletukseen: ajatukseen erillisyydestä ja ajasta. Olemme kuitenkin erottamattomasti kietoutuneita toisiimme ja aika on ajattelun luomus; tunne ajan kulumisesta syntyy ajattelemalla. 

Maailman näkeminen oikein johtaa vapautumiseen ajatusten mielivallasta. Tosiasioiden edessä minämyytti murenee. Tämä tapahtuu joko nyt reaaliajassa tai ei koskaan.

Tämä näkemys haastaa nykykäsityksen. Kirjoissani esittelen erilaisia keinoja tämän mielenmullistuksen toteuttamiseksi, mutta todellinen muutos tapahtuu sanojen ja ajatusten tuolla puolen, mielen syvärakenteessa. Silloin maailman rajat ja rajoitteet häviävät, koska ne ovat vain mielen luomia.

Minuudella on oma paikkansa elämässä, mutta tajutakseen ihmeen ego joutuu tyytymään kuvitteluun. Ihmeessä eläminen on minun sanastossani "elämää suorana" ja se on mahdottoman upea tapa elää. 

Jos yhteys elämän ihmeeseen irtoaa, elämä menettää merkityksensä. Jos ei näe ihmeitä, vaikka elää niiden keskellä, ei katso elämää tarpeeksi tarkasti. Erityisen haasteellista on havaita, että itse on osa elämän ihmeen kudosta. Ego on tähän syypää. Sillä on taipumus itsensä vähättelyyn, ja sille käsitykselle se saa jatkuvasti vahvistusta toisilta.

Minulle oli iso oivallus huomata, että minuuden myyttiin liittyy itsensä vähättely. Käytän tästä nimitystä alimielisyys. Sen uhreja löytyy enemmän kuin itsestään liikoja luulevia. Harvat ihmiset ymmärtävät oman henkisen kapasiteettinsa, jonka he saisivat käyttöönsä kytkeytymällä elämän virtaan ilman minän luomaa rajoitusta. Tätä on elämä suorana.  

Haaste on heitetty: oikein näkeminen on ihmeen näkemistä maailmassa, toisissa ja itsessä. Se siirtää fokuksemme mielen luomista fiktiosta elämän faktoihin. Näin minämyytti löytää luontaisen ratkaisunsa ja se on totisesti korkea aika jo ratkaista.