Heikin vuodet

Jokaisen ihmisen elämä on sattumien summa. En usko kohtaloon, mutta luotan siihen, että elämä suo meille tilaisuuksia, joihin joko tartumme tai torjumme ne. 

Tapanani oli usein luennon aluksi esittäytyä kalvolla, jossa oli elämäni merkkipaaluja. Meni kauan ennen kuin tajusin, mikä oli saanut minut kulloinkin valitsemaan jonkin käänteen. Usein se joku ehdotti jotakin sellaista, mitä en ollut aiemmin tehnyt. Näitä sattumia kohtalo toi usein eteeni.

1952–1976

Synnyin Kiuruvedellä joulukuussa 1952. Isäni oli K-kauppias ja vuonna 1958 muutimme IIsalmeen, jossa hän avasi rauta- ja maatalouskaupan. Siellä kävin kansakoulun ja valmistuin Iisalmen lyseosta ylioppilaaksi vuonna 1971. 

Kävin vuoden ajan Kuopion kauppaopistossa, mutta vuonna 1972 pääsin Helsingin kauppakorkeakouluun ja valmistuin kauppatieteiden maisteriksi tammikuussa 1976. Pääaineeni olivat laskentatoimi eli kirjanpito ja tuloslaskenta sekä johtaminen, jota silloin kutsuttiin tylsästi "hallinnoksi".

1977–1997

Armeijan jälkeen menin Keskoon rautakaupan konsultiksi. Siitä työstä tykkäsin. Erityisesti minua kiinnosti, miksi jotkut kauppiaat menestyvät ja toiset eivät. Sama asia kiinnostaa minua edelleen.

Kesällä 1982 minulle tarjottiin neuvontapäällikön paikkaa Keskon elintarvikeryhmästä. Olin johtoryhmän nuorin jäsen. Kesko oli tuolloin suvereeni markkinajohtaja ja viisas esimieheni Alpo Neuvonen muisti varoitella meitä ylimielisyyden vaarasta. Menestys pitää aina ansaita fiksulla osaamisella.

Viisi vuotta myöhemmin minua pyydettiin päätoimittajaksi K-ryhmän ammattilehteen, Kehittyvään kauppaan.  Päätöstä helpotti se, että olin neljä vuotta aiemmin mennyt naimisiin ja perheessämme oli kaksi poikaa. Johtoryhmän työssä vapaat illat ja viikonloput olivat kortilla.

Päätoimittajan työ oli sekin mieluista ja tein sitä kymmenen vuotta. Kesällä 1993 minut nimitettiin K-kauppiasliiton pääsihteeriksi tilanteessa, jossa K-kauppoja alettiin ketjuttaa. 

Syyskuussa 1990 tutustuin henkilöön, jonka ansiosta tein seuraavan ison siirtoni. Filosofi Esa Saarinen oli usein käytetty luennoitsija K-ryhmässä ja huomasin, miten inspiroituneita kuulijat olivat hänen esityksistään. 

Keväällä 1996 Esa houkutteli minut osallistumaan Pafos-seminaariin ja se oli järisyttävä kokemus. Seuraavana vuonna järjestimme Pafos-viikon Pirkka-lehden lukijamatkana ja muutamassa päivässä kaksi sadan hengen seminaaria myytiin täyteen. Vastasin toisen seminaariviikon toteutuksesta.

Seminaarin jälkeen Esa ehdotti minulle yhteistyötä ja hän karisti epäilykseni nerokkaalla kysymyksellä: millainen Heikki Peltola haluan olla kymmenen vuoden päästä, eli kun olen 54-vuotias? Halusinko olla mies, joka on palvellut 30 vuotta K-ryhmää, vai sellainen, joka on saanut kymmenen vuoden ajan toteuttaa itseään Esa Saarisen kanssa?

1997–2012

Tiedämme, mitä tein. Lokakuussa 1997 perustimme Nostetuotannon ja asetimme tavoitteeksi, että tekisimme ihmiset onnellisiksi työssään. Koen, että onnistuimme tuhansien ihmisten kanssa, mutta aina on niitä, jotka eivät ole valmiita tekemään omaa osuuttaan urakasta. 

Lähdimme siitä, että jokainen voi itselleen enemmän kuin tulee tehneeksi. Onni ei tule vain odottamalla, että toiset tekevät enemmän hyväksemme. Se tulee, kun on valmis päivittämään oman päänsä ja haluaa sekä osaa tuottaa nostetta toisille. Kaikki hyvä tehdään yhdessä ja toisille.

Kirjoitin työn ja johtamisen teemoista viisi kirjaa: Hikeä ja hurmosta, Jokaisella on Juttunsa, Hohtoa kohti, Yhtenä sekä Rohtoja raatajille, joissa esittelin parhaat neuvot, joita olen saanut ja antanut työhön, yhteistyöhön ja johtajuuteen liittyen. 

Kävin yli tuhannella työpaikalla puhumassa näistä teemoista. Korostin, että työllä on seitsemän tarkoitusta, ja jos niitä ei ole omakohtaisesti oivaltanut, työstä voi tulla pakkopaita. Paha olo puretaan joko asiakkaisiin tai läheisiin ihmisiin. Edes eläkkeellä moni ei pääse eroon huonon asenteensa aiheuttaman ahdistuksen tunteesta.

Me katsoimme, että kaiken tekemisen tarkoitus on tuottaa ihmeitä. Niitä syntyy vain silloin, kun ihmisiä johdetaan oikein ja kohdellaan hyvin. Komentamalla ja karjumalla ei synny kukoistusta, nostetta eikä hurmosta. Kaikessa yhteistyössä on aidosti arvostettava sekä ihmisiä, joiden kanssa työ tehdään, että niitä, joita varten työtä tehdään, eli asiakkaita.

Pafos-seminaarissa olin mukana vuoteen 2003 asti, 15 kertaa. Kolmannen kirjani jälkeen keskityin kirjoittamiseen ja puhumiseen. 

2013–2026

Elokuussa 2013 minulta pyydettiin mietelausekirjaa, joka ilmestyi tammikuussa 2014 omakustanteena. Tuhat tulimmaista sisältää tuhat ajatustani työstä ja elämästä. Siitä alkoi elämänfilosofisten kirjojeni kausi. 

Olin jo keväällä 1977 tutustunut filosofi Jiddu Krishnamurtin ajatuksiin ja hänen kauttaan fyysikko David Bohmiin. Näiden kahden esittämät näkemykset elämästä laittoivat omat uskomukseni uusiksi. 

Vuonna 2015 ilmestyi Mielen tuolle puolen, joka koostuu Krishnamurtin ja Bohmin vuosina 1965–1983 käymistä keskusteluista, ja se on julkaistu myös englanniksi. Viisi vuotta myöhemmin kirjoitin kirjan Yhtä ja kaikki David Bohmin näkemysten pohjalta. 

Palasin vielä kerran kaupan maailmaan ja kirjoitin kolmen kaupan konkarin kanssa kirjan Kaupan huiput. Siitä tuli viiden vuoden projekti, johon korona toi oman mausteensa. 

Olen kirjoissani esitellyt toisten ihmisten ajatuksia ja yrittänyt kiteyttää ne. Toki minulla on omiakin ajatuksia ja niihin palasin Esa Saarisen ehdotuksesta vielä kerran. Syntyi keväällä 2023 ilmestynyt omakustanne Oikein&Hyvin, jonka idea on yksinkertainen: jos haluaa toimia oikein ja hyvin, huomio on kohdistettava omaan mieleen. 

Mieli ei toimi oikein silloin, kun se saa meidät tekemään sellaista, mikä aiheuttaa turhaa huolta ja harmia. 

Kenenkään elämä ei ole huoletonta. Helppoa elämää haluamalla päätyy pettymään. Kirjassani kiteytin kymmenen teesiä, jotka auttavat toimimaan oikein ja hyvin. 

Olen rakastanut kirjoittamista ja asioiden pohtimista. Onneni on ollut saada tehdä sitä hyvässä seurassa. Kaikki kirjani ovat kokonaan tai oleellisilta osiltaan luettavissa kotisivullani. 

Kirjoittamieni kirjojen lisäksi olen kääntänyt kolme Krishnamurtin kirjaa (Ajan päättyminen, Havaintoja ja Elämän kauneus). Kaksi viimeksi mainittua ovat hänen itsensä kirjoittamia päiväkirjoja ja niistä käy ilmi, miten maailmaa katsoo ihminen, joka näkee oman mielensä ja minuutensa toisin kuin useimmat meistä. 

Kustantajan pyynnöstä palasin vuosi sitten vielä kirjoituspöydän ääreen ja kokosin teoksen Krishnamurtin keskeisistä teoksista. Niistä kertyi 450-sivuinen kirja, jonka otsikko kertoo oleellisen: Elämä ilman minää.

Elämäni on ollut lukemista ja kirjoittamista, mutta ennen kaikkea se on ollut yhteyttä siihen, mitä maailmaksi sanotaan. Aika ei ole minulle elämän tärkein mitta. Suora yhteys on oleellinen. 

Kun ajassa elävä minä, tuo ajattelun luomus, ei ole aktiivinen, ihminen sulautuu osaksi maailmaa ja elämän suoraa lähetystä. Silloin ei ole toista, on vain se mitä on. 

Suosittelen kokeilemaan.