Eipä ole koskaan mistään lehtijutusta tullut niin paljon palautetta kuin 3.12. Helsingin Sanomissa julkaistusta haastattelustani. Totesin, että "jos palkkapäivä on työn kohokohta, ihminen on tehnyt itsestään orjan". Sanoin myös, että liian moni laskee itsensä liian helpolla.
Yksi seitsemästä "voimasanastani" on hyvin.
Elämme kahdessa maailmassa. Toinen on totta ja toinen mielemme heijastetta. Totta on se mitä kaikkialla maailmassa kaiken aikaa tapahtuu. Se mitä kaikesta ajattelemme, on mielen luomusta.
Ihminen oppii paljon katsomalla sinne minne hänellä ei ole tapana katsoa.
Kohoaminen on kiehtonut minua pitkään. Olen kysynyt itseltäni, miksi mieli lähtee kohoamaan ja mikä vetää sen takaisin maahan. Miksi lumoudumme ja mikä saa elämän kuuman sykkeen sähköistämään kehomme? Miten apean arjen voi muuttaa upeaksi - ja voiko ylipäätään?
Niin moni oli hehkuttanut "Tuntematonta sotilasta", että halusin nähdä sen heti kun mahdollista. Perjantain Hesari piti koko elokuvaa turhana, mutta melkein kaikki sen nähneet ovat kehuneet tai vähintäänkin myönteisesti yllättyneet leffasta.
Monen ystäväni suosituksesta luin Yuval Noah Hararin kirjan "Homo Deus". On helppo jakaa monia Hararin näkemyksiä ihmisenä olemisen haasteista ja nautin hänen terävistä havainnoistaan ja tarinoistaan. Tuli tunne, että globaalit ongelmat voidaan ratkaista, mutta vain paremmalla ymmärryksellä ihmisyydestä ja erityisesti mielestä.
Tänään tulee kuluneeksi 20 vuotta kun perustimme Esa Saarisen kanssa yhteisen firman Nostetuotanto Oy:n. Se päätös johti minut polulle, jossa ei ole selkeitä suuntaviittoja. Tiesimme kyllä, mitä tahdoimme ja siitäkin oli suht selvä käsitys, miten sen teemme.
Miltä tuntuisi tulla työpaikalle aamulla tietäen, että sinusta välitetään siellä?
Aamulla heräsin ajatukseen, että monella ihmisellä on mielessään ihan väärät asetukset. Liian moni suorittaa elämää ja mittaa sitä kaiken aikaa. Onko elämä suoritus? Onko se koe? Kenelle sitä suoritamme? Ja miksi?