Elämä ilman minää?

"Me olemme maailma, emme erillisiä yksilöitä."

Tämä Krishnamurtin hurja lause haastaa yleisen käsityksen ihmisen paikasta maailmankaikkeudessa. Hänen mukaansa tämän oivaltaminen vapauttaa ihmisen kaikista ongelmista ja saa meidät kokemaan elämän toisin kuin olemme tottuneet.

Meidät on pumpattu täyteen toisten ajatuksia, joita valikoiden olemme omaksuneet riippuen siitä, missä olemme sattuneet syntymään, mitä olemme kokeneet ja oppineet. Uskomukset ovat sitkeitä ja usein kestävät koko elämän. 

Kaksi mielemme sitkeää harhaa ovat käsitys erillisyydestä ja ajasta. Uusi fysiikka tietää, että erillisyyttä ei ole ja aika on vain yksi ulottuvuus. Mielemme kokee toisin. Se jakaa maailman minään ja ei-minään. Pirstoessamme maailman luomme ristiriidan, jonka poistamiseksi tarvitsemme uuden instrumentin. Vanhat aivot eivät anna periksi. Niille minä on maailmankaikkeuden keskus.

Elämä ilman minää on elämän näkemistä suoraan, sellaisena kuin se on. Oikein näkeminen paljastaa mielen metkut, sen harhat. Onko tämä mahdollista ja miten?

Keinon perään kysyy mieli, joka elää ajan ja erillisyyden harhassa. Suorassa yhteydessä kaikkeen minällä ei ole mitään roolia, ei ole kokijaa, tarkkailijaa, mielen keskusta. On vain elämän jylhä pauhu. Kun minää ei ole, maailmankaikkeus avautuu sellaisena kuin se on.

Sain kiinni tästä ajatuksesta keväällä 1977 ja se räjäytti tajuntani. Tajusin, että elämä on ihme, jota ei voi ihmisen mielellä ymmärtää, eikä tarvitsekaan. Elämäksi kutsumamme lyhyen jakson voi tuhlata etsimällä onnea tai omaa totuutta. Koko elämä on auki edessämme koko ajan. Kytkeytyminen siihen on paras tapa elää.

Krishnamurti julisti tätä radikaalia ajatusta 66 vuotta. Hän toi ihmisiä ymmärryksen kynnykselle, mutta jokaisen on itse astuttava kynnyksen yli, oivallettava itse, että aikaa ja erillisyyttä ei ole. Hän haastoi meidät näkemään, miten minä pitää meitä otteessaan. Jos tuo ote edes hetkeksi hellittää, paljastuu maailma, jonne minällä ei ole asiaa.

Käännettyäni Krishnamurtin kolme ehkä järeintä kirjaa - Ajan päättyminen, Havaintoja ja Elämän kauneus - kustantaja pyysi minua kirjoittamaan kirjan Krishnamurtin opetuksista. Sitä tehdessä paljastui, että minä saa elinvoimansa ristiriidasta ja erillisyyden harhasta ja pelkää itsensä puolesta. Se ei halua vapautua itse rakentamastaan uskomusten häkistä. 

Vapautuminen on mahdollista milloin vaan. Sen tapahtuessa elämä on jotain ajatonta ja rajatonta. Se tapahtuu nyt tai ei koskaan.

On kolme hyvää syytä elää ilman minää. Ne paljastuvat lukijalle pienellä vaivalla. Kirjan voi lukea osin suomeksi tai koko kirjan englanniksi. Sitä saa kunnon kirjakaupoista ja Amazonista kolmena versiona.