en-Turhat sodat

11/11/2017

Niin moni oli hehkuttanut "Tuntematonta sotilasta", että halusin nähdä sen heti kun mahdollista. Perjantain Hesari piti koko elokuvaa turhana, mutta melkein kaikki sen nähneet ovat kehuneet tai vähintäänkin myönteisesti yllättyneet leffasta.

Erityisen vahvan kontribuution antoi sisututkija Emilia Lahti Facebookissa: "Tuntematon sotilas mylläsi sisimpäni ensin surusta solmuun, mutta jäi lopulta mieleeni väreilemään uusittuna sitoutumisena elämään aktivistina rauhan puolesta. Elokuvan ensimmäinen, syvälle ihoni alle mennyt tunneaalto toi mukanaan hillittömän surun ja pettymyksen ihmislajiamme kohtaan.  Ensimmäistä kertaa mieleni käsitteellisti edes jollain ohuella tavalla sodan tragedian ja kehoni puristi sen nostattamat tunteet ulos kyynelten virtoina. Mietin sitä kollektiivista traumaa jota olemme kantaneet kansakuntana, laajemmin ihmiskuntana." 

Elokuvaa katsoessaan Emilialle kirkastui hänen oma tehtävänsä "luoda tiloja ja synnyttää systeemeitä, joissa sodan ja kaiken väkivallan toteutumiselle jää vähemmän tilaa".

Pahoin pelkään, että moni ei osaa katsoa elokuvaa yhtä fiksusti kuin Emilia. Harva tajuaa, miten syvällä ja systeemistä väkivalta on, mistä aggressio kumpuaa ja millaisia muotoja saa. Olemme suorastaan turtuneet moniin sen muodoista tai tunnemme voimattomuutta sen edessä.

Jokainen sota alkaa paljon ennen kuin syttyy. Pari isoa läksyä meidän on vielä ihmisinä opittava ennen kuin rauha laskeutuu maan päälle. Valtioiden välisiä sotia emme ehkä voi estää, mutta monta turhaa sotaa käymme oman arjen keskellä siksi, että emme näe, kuule emmekä koe toisiamme. Luulemme liikaa, koska emme uskalla ottaa selvää miten asiat oikeasti ovat. Liian helposti tyydymme siihen, mitä ymmärrämme. 

Ihmekuurin viidennen viikon teemana ovat ihmissuhteet. Pohdimme, millaisten ihmisten kanssa arkea jaamme. Tehtävänä on ensin nimetä 30-50 ihmistä nimeltä ja arvioida sitten omaa suhdettaan kuhunkin. Kysy, onko joukossa sellaisia, jotka eivät ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta tai sellaisia, jotka kohtuuttomasti kuormittavat mieltäsi.

Emme kysy, millaisia toisten pitäisi olla kelvatakseen minulle, vaan miten itse voisin elvyttää suhdettani heihin. Tämä on helppo ja mieluinen tehtävä kun tajuaa, että hyvät suhteet toisiin ovat omankin onnemme ehto ja edellytys. 

Moni sota jäisi sotimatta, jos lakkaisimme pitämästä toisia ihmisiä vastapuolena ja uhkana. Jokainen ihminen voi täydentää kuvaamme siitä, mitä elämä kaikkineen on. Siitä hän ansaitsee vilpittömän arvostuksemme. 

Elämme valtavassa arvostusvajeessa siksi, että liian monet ihmiset odottavat saavansa arvostusta toisilta, mutta pihtaavat arvostuksen antamista toisille. Tämä johtaa kierteeseen, jossa kukaan ei saa ansaitsemaansa arvostusta. Tämä kierre kääntyy, jos alamme jakaa arvostusta ilman aikojaan, ihan vain omaksi iloksi.