en-On myötäinnon aika

24/10/2017

Miltä tuntuisi tulla työpaikalle aamulla tietäen, että sinusta välitetään siellä? 

Tällä kysymyksellä alkaa eilen julkaistu kirja "Myötätunnon mullistava voima" ja tästä teemasta puhuttiin kaksi päivää yliopiston suuressa salissa. Professori Anne Birgitta Pessin supertiimi on monipuolisesti tutkinut myötätunnon soveltamista työpaikoilla ja rohkaisee kaikkia käyttämään myötätunnon kykyjään myös työssään.

Asian vaikeus paljastuu jo kirjan toisella sivulla, jossa myötätunnossa sanotaan olevan kyse "ihmisen kohtaamisesta arvottamatta ja arvioimatta". Tämä haastaa rajusti kaikki työelämän uskomukset, jossa suorastaan palvotaan ihmisten mittaamista, arvottamista ja arvioimista. Sitä tekee jokainen ja kaiken aikaa.

Mittareiden takaa paljastuu karu todellisuus, paljon pelkoa ja pahoinvointia, josta maksamme isoa laskua sekä yhteiskuntana että yksilöinä. Jotain meni pieleen siinä vaiheessa kun raha nousi tärkeimmäksi arvoksi ohi ihmisen. 

Ihmisen huomioiminen ei tarkoita vain henkilöstön huomioimista, vaan myös aitoa (siis OIKEATA) asiakkaista välittämistä, vilpitöntä halua auttaa heitä arjen ongelmissa, koska sitä vartenhan työtä tehdään.

CoPassion -hanke on yksi merkittävimmistä työelämähankkeista pitkään aikaan. Kun hanke kolme vuotta sitten Tekesin rahoituksella käynnistettiin, sitä perusteltiin myönteisillä vaikutuksilla tuloksiin ja ihmisten hyvinvointiin.

Minusta kyse on paljon merkittävämmästä asiasta. Myötätuntoa ei tarvita tulosten tai hyvinvoinnin takia, vaan siksi, että ilman sitä elämästä puuttuu oleellinen. Ihminen ei voi elää yksin. Tai voi, mutta ei sellaista voine elämäksi sanoa. Me olemme toisiamme varten ja jos meiltä puuttuu yhteys toisiin, elämä on tyhjää ja tyhmää.

Ikävä kyllä monilla on myötätunnon käsitteestä kovin kapea käsitys. Kyse ei ole lempeästä lepertelystä, vaan kyvystä nähdä ihminen, niin kuin Maaret Kallio asian eilen paneelissa osuvasti kiteytti. Jos ihmistä ei näe, ei pysty työssään toimimaan oikein. Simple as that.

Rasmus Hougaard läväytti eilen pöytään kovat kortit. Hän osoitti luvuilla, millaisessa kuplassa johtajat nyt elävät ja miten ihmiset johtamisen kokevat. Turhautuneet ihmiset eivät tottele, eikä siinä auta uhkailu tai komentoäänen korottaminen. 

On löydettävä uudet keinot johtamiseen ja sellaisia on kyllä tarjolla. Mielestä kannattaa aloittaa, omasta mielestä. Pohtia, mikä itseä innostaa ja mikä lamauttaa. Sama logiikka toimii toisiin. Tarkoituksen kokeminen saa ihmiset syttymään, ei sanelu. Kuuntelu toimii aina, ja loputon kannustus. 

Pelolla johtajien aika ei todellakaan ole ohi, koska heitähän riittää ja uusia sikiää. Eivätkä myötätunto ja myötäinto tule hetkessä työpaikoille. Tarvitaan aikaa. Jokainen myötätunnon ele on askel oikeaan suuntaan ja hyvä uutinen on, että niitä voi jokainen toteuttaa omassa arjessaan.